Neljän Kuala Lumpurin päivän jälkeen matkamme jatkui bussilla Singaporeen. Bussit, joilla matkasimme, olivat melko tavallisia. Ehkä silmiinpistävintä olivat hienot rimpsuverhot ikkunoissa ja yleensä vahvasti koristeltu bussin etuosa. Vessoja ei ollut, mutta yhdessä oli hierovat penkit ja jalkatilaa yleensäkin hyvin. Reppujen kanssa ei tarvinnut huolehtia tavaroiden katoamisesta, koska ne mahtuivat sisälle. Bussi lähti hieman myöhässä ja Singaporessa juutuimme ruuhkaan melkein tunniksi. Lopulta kuljettaja jätti meidät asemalle ja ohjeisti jatkopaikkaan maahantulomuodollisuuksien jälkeen. En tiedä unohtiko hän meidät kaikki sinne vai mitä tapahtui, mutta pitkään saimme odottaa. Lopulta tuli eri kuljettaja toisella autolla ja hädissään selitti ja huitoi koko matkan seuraavaan paikkaan. Lopulta kävelimme vielä pitkän pätkän ennen kuin pääsimme taksitolpalle asti ja saimme kyydin.

Jos Malesia oli kaikin puolin edullinen, niin Singapore oli sitten täysi vastakohta. Tästä syystä vierailu jäikin pariin päivään. Singapore on pieni ja majoitukset vielä pienemmät. Majoitus oli pienestä hotellista Hong Kong Streetiltä niin että liikkuminen olisi sujuvaa eikä siihen menisi aikaa. Tämä kyllä hyvin toteutuikin paitsi silloin kun yritimme päästä pois Marina Baystä. Naureskelimme aiemmin kapselihotelleille, mutta melkoinen kapseli oli meidänkin huoneemme. Jotain koosta kertoo se, ettei lavuaari ollut mahtunut kylpyhuoneeseen, vaan se oli sängyn vieressä. Monella näkyi kuitenkin olevan iso matkalaukku tai useampikin mukana, joten en ihan ymmärrä mihin ne oli saatu huoneessa mahtumaan. Tavaroita ei voinut purkaa oikein mihinkään ja liikkumaan ei mahtunut yhtä aikaa. Sänky oli aivan normaalikokoinen ja hyvä – onneksi.

Ehdimme kuitenkin nähdä aika paljon parin päivän aikana; Botanic Gardensin, Marina Bayn, jokiristeilyn ja kokea Hotel Rafflesin tunnelman. Ihan lopuksi näimme vielä torakan, mutta siitä myöhemmin. Ensimmäiseksi suuntasimme Botanic Gardensiin ja ajoituksemme oli kerrankin kohdallaan, sillä siinä kohtaa, kun olimme lähdössä pois ja jäimme vielä kahvilaan istumaan, alkoi sataa paikalliseen tyyliin saavista kaataen. Mitkään kuvat eivät taltioi sitä veden määrää ja pauhua mitä sadekauden kuurot pahimmillaan ovat, mutta vettä siis saatiin. Kuljimme Botanic Gardensissa ensin läpi sademetsäalueen, jossa olimmekin lähes ainoita kulkijoita ja saimme rauhassa ihmetellä äänimaailmaa ja koittaa etsiä sademetsän asukkaita, mutta nyt ei ilmeisesti ollut heidän aktiivinen aikansa. Toki pientä liikehdintää oli havaittavissa. Orkideapuistossa oli väkeä enemmän ja selvästi myös meitä enemmän orkideoihin perehtyneitä. Kauniita olivat ja lajikkeita joka lähtöön. Kukkoja ja kanoja tepasteli alueella siellä täällä ja sainkin kuvaan yhden puuhun piiloutuneen orkideapuutarhassa. Kahvilan edustalla olevat tulivat ihmisten kanssa pitämään sadetta katoksen alle.

Loppupäivä meni muutamassa kauppakeskuksessa ja joenrannassa istuskellessa. Koska reissuun pakattu vaatearsenaali oli aika suppea, piti Raffles vierailun johdosta suunnata vaateostoksille. Siinä kävi tietysti perinteisesti eli jopa tämmöisessä shoppailun mekassa kuin Singapore voi törmätä siihen, että sitä mitä etsimällä etsit (mekko), ei löydy. Jos olisin vain haahuillut myymälöissä, olisin varmasti löytänyt kassillisen verran ostettavaa. Kävimme illalla hotellin toisella puolella joenrannassa syömässä turkkilaisessa ravintolassa. Joenvarsi oli täynnä ravintoloita ja näköalat hienot illalla Marina Bayn suuntaan. Kielimuuri voi joskus yllättää, vaikka molemmat puhuvat englantia. Näin kävi siinä kohtaa, kun olimme jo melkein syöneet ja tilasin Margaritan, mikä heillä näkyi olevan listalla. Siis drinkin. Sain pizzan. Ihmettelinkin kun sitä sai odottaa aika kauan ja sitten lopulta eteeni tulee pizza. No tekevälle sattuu ja sain sitten sen drinkinkin, mikä paljastui enemmänkin smoothieksi ja suolan sijaan lasin reuna oli pyöritetty sokerissa. Ehdottomasti eksoottisin juoma koko matkalla.

Toisena päivänä oli ohjelmassa Hotel Raffles ja Marina Bay. Tarkemmin ottaen Singapore Sling oli varmaankin se, jota lähdimme etsimään, mutta matkan varrella tulivat tutuiksi sir Raffles ja hotelli Raffles. Sir Raffles on Singaporen synnyn takana ja hotelli, joka kantaa hänen nimeään on 1887 avattu ja omaa pitkän ja mielenkiintoisen historian. Ja kyllä tunsi siirtyvänsä ajassa taaksepäin ihan vain kulkiessaan hotellin käytävillä ja etsiessään reittiä Long Bariin. Long Bar on paikka, jossa tarjoillaan Singapore Slingiä, juomasekoitusta joka on  syntynyt hotellin kiinalaisen baarimestarin käsissä 1900-luvun alussa. Long Barin lattia on peittynyt perinteiseen tapaan maapähkinöiden kuoriin, koska kuoret kuuluu heittää lattialle. Raffles ON elämys ja toki ei juomissakaan mitään vikaa ollut. Jäimme vielä viihtymään siirtomaa-ajan tunnelmiin alakerran kahvilaan hetkeksi ennen kuin suuntasimme jokiristeilylle. Olimme bonganneet nämä joella sähköllä kulkevat paatit jo aiemmin ja kiertelimme iltapäivällä pienessä tihkusateessa katselemassa näkymiä. Ja jokihan oli siis Singaporejoki, joka on varmasti historiassaan ollut monella tapaa merkittävä väylä. Nyt sillä puksutteli lähinnä turistiveneitä.

Illan tullen siirryimme Marina Bay Sandsin, tuon massiivisen kolmitornisen hotellin, näköalatasanteelle. Kasinohotelli itsessään on hulppea rakentamisen ja rahankäytön lopputulema. Emme lähteneet kiertämään aluetta jalkaisin, vaan menimme alkuillasta hotellin kattoterassille, josta tietenkin oli huikeat näköalat. Futuristinen kasvitieteellinen puutarha näkyi hyvin sekä monet muut rakennelmat. Iltavalaistuksessa näkymä oli kyllä mieleenpainuva. Sattui vielä niin onnellisesti että ravintolassa oli Ladies Night ja siedettävän hintainen menu, joten jäimme myös syömään. Päivän päätteeksi kävely hotellin luksuskauppoja täynnä olevilla käytävillä alkoi tuntua jo uuvuttavalta emmekä jaksaneet mennä kasinollekaan, vaikka lopulta sen löysimme. Mutta taksikyydin saaminen näissä isoissa, monta kulkuväylää sisältävissä komplekseissa, vasta uuvuttavaa voi ollakin. Grabin kautta yhteistä osoitetta ei vain löytynyt ja lopulta jonotimme taksijonossa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Sitten oli vuorossa viimeinen aamu Singaporessa ja lähtö lentokentälle. Pakkailimme niitä vähiä tavaroita, joita oli mahtunut levittämään huoneeseen ja siirsin pientä, mutta painavaa lasipöytää takaisin paikoilleen ikkunan viereen, kun se tapahtui. Torakka, mutta onneksi kuollut jo aikaa sitten. Ei silti mitenkään mukava tunne enkä aio julkaista siitä kuvaa, mutta siinä se makasi selällään kohdassa jossa pöytä oli vielä hetki sitten ollut. Ilmeisesti oli jotenkin juuttunut kiinni pöydänjalan alapintaan ja nyt siirtäessä kopsahti lattialle. Vaikka ensireaktio olikin, että äkkiä nyt pois täältä, niin tosiasia tietysti on, että kyllähän niitä on varmasti ollut joka puolella Aasiassa, missä olemme liikkuneet, mutta emme vain olleet vielä nähneet yhtään. Jatkuvat hellelämpötilat ja kosteus nyt ovat otolliset olosuhteet kaikenlaisille öttiäisille. Tästä syystä laukkuja ymv. ei koskaan kannata (Suomessakaan) hotelleissa säilyttää lattialla. Respassa kävimme kuvan kera tilannetta läpi ja toki pahoittelut saimme sekä kertomukset hotellin säännöllisistä tuholaistorjunnoista. Myös lentokenttäkyydin maksoivat. Emme traumatisoituneet enempää, mutta hyvä muistutus einiinmukavista matkaseuralaisista. Samaan aikaan Suomessa riehui syyhyepidemia ja viime syksyltä muistan Pariisin ludeongelman. Kotona emme kantaneet laukkuja suoraan sisälle vaan jätimme yöksi pikkupakkaseen ulos. Ehkä enemmänkin rauhoitti itseä kuin varsinaisesti nujersi tuholaisia. Toisaalta aasialaiset ötökät lannistuvat ehkä pienemmästäkin kylmyydestä. Onneksi mitään näitä kavereita ei tullut mukana.