Ajelimme siis bussikyydillä, joka olikin ensimmäinen laatuaan Aasiassa, kuutisen tuntia Phuketiin. Matka meni yllättävän kivuttomasti äänikirjan ja pienten eväiden kanssa. Myös tätä edeltänyt laivamatka Samuilta Surat Thaniin meni joutuisasti. Bussia jouduimme kyllä odottelemaan puolisen tuntia ja vielä toisen mokoman lähtöä. Pysähdyimme pari kertaa taukopaikoille, joista sai jonkinlaista juotavaa ja syötävää sekä pääsi wc-käynnille. Kun totesin ensimmäisellä taukopaikalla, että olemme siirtyneet pois posliinipyttyjen alueelta, en sitten pahemmin enää juonut vettä ilmastoidussa bussissa (virhe). Bussi pysähtyi Phuketin lentokentällä ja Phuketin bussiasemalla. Emme jääneet pois lentokentällä (virhe), vaan vasta kauempana bussiasemalla. Jos olisin itsekin tiiraillut karttaa tarkemmin, olisin huomannut, ettei se bussiasema nyt niin lähellä kenttää ollutkaan. Toisaalta jos matkaa tehdään pitkän kaavan kautta, niin sitten matkaa tehdään pitkän kaavan kautta.

 

Reppumies oli tilannut Grabin kautta meille kyydin valmiiksi ja pienen etsimisen jälkeen löysimmekin toisemme. Onneksi oli pimeää, niin uskaltauduin kyytiin, koska ensimmäinen havainto autosta oli rutussa oleva kulma ja epämääräiset viritykset ikkunoissa. Matka Khao Lakiin kesti yli tunnin ja oli täynnä jännitystä; pysyykö auto kasassa, pysyykö auto käynnissä, onko kuski turvallinen ja rikommeko kaikki ylinopeusennätykset. Ehkä väsymys ja auton einiinhyvä kunto sai kaiken tuntumaan ekstrajännittävältä, mutta kaikki kyllä kaahasivat Phuketin öisillä teillä hullun lailla.

Pääsimme lopulta perille ja vielä ehjin nahoin. Kuski oli itse asiassa ihan symppis tyyppi ja halasi reppumiestä kun sai tippiä – tätä en ole nähnyt Aasiassa tapahtuvan koskaan. Virheet kostautuivat sitten hotellin respaan päästessä. Minulle tuli todella huono olo, nälkä ja v…tus, enkä olisi yhtään jaksanut kuunnella respan ystävällisiä ohjeita. Koska hotellin ravintola oli jo menossa kiinni, tilasimme ruuat nopeasti huoneeseen. Huoneessa kaaduin suoraan sänkyyn enkä itse asiassa saanut paljon mitään syötyä huonolta ololta. Suihkun jälkeen vain suoraan unille. 12 tunnin matkustaminen oli ottanut veronsa.

Tässä olikin suurin dramatiikka Khao Lakin muutaman päivän vierailussa, ellei lasketa mukaan ensimmäistä lääkärikäyntiä tällä reissulla. Taolla tapahtunut pienen pieni oksan aiheuttama naarmu ei sitten suostunut paranemaan vaan itse asiassa pahentui ja pitkittyessään näytti jo vähän huolestuttavalta. Olimme toki yrittäneet hoitaa ihovauriota asianmukaisesti, mutta näissä olosuhteissa oli melkein arvattavissa, että kovin helposti ei mikään haava parane. Se yllätti, että ihan pintanaarmukaan ei parane. Niinpä suuntasimme lähimmälle klinikalle, joita Thaimaassa tuntuu olevan kaikissa kylissä useita ja saimme jalkaan puhdistukset ja teippaukset ja antibiootit mukaan. Tokikaan uimaan ei sitten reppumies enää mennyt ja suihkussa käymisestäkin tuli hankalampi operaatio. Onneksi hyvää luettavaa löytyi huoneen viileydessä ja rannassa pystyi käymään hieronnassa. Haavereihin olimme henkisesti jo etukäteen varautuneet, sillä parin kuukauden ajanjaksolle tulisi totta kai mahtumaan mitä vain – ainakin nyt parit mahataudit ja joku muu haaveri (toivottavasti pieni). Aiemmin kun olemme reissanneet lasten kanssa Thaimaassa parin-kolmen viikon jaksoja, niin poikkeuksetta yksi viikko on mennyt sairasteluissa; flunssaa, mahatautia tai jotakin mystistä rokkoa.

Muuten elämä Sudala Beach Resortissa oli rauhallista ja mukavaa; rantakävelyitä, uintia, lukemista ja äänikirjoja, blogin kirjoittelua, hierontaa ja tietysti ruokailuja. Mihinkään pidemmälle emme nyt haavajalan kanssa lähteneet, vaan pysyttelimme hotellialueella. Rannalla toki tuli käveltyä pidempiä matkoja ja siellä huomiota kiinnitti erikoisesti käyttäytyvä vuorovesi. Vesi oli hotellin kohdalla aika ylhäällä päiväsaikaan ja esim. uiminen oli haasteellista isojen aaltojen takia kivikkoisella rannalla. Tai pikemminkin mereen pääseminen oli hankalaa. Kun ensimmäisellä kerralla lähdimme kävelemään laskuveden aikaan, piti jossain kohtaa ottaa kengät pois, ettei kastunut. Takaisin tullessa vesi oli taas paikoitellen noussut niin, että sortsien lahkeet kastuivat aallokossa. Seuraavana päivänä samalla reitillä, samoihin aikoihin, vesi oli laskuveden aikaan monta metriä alempana. Hiekkarannan elämä oli muutenkin vilkasta, sillä se kuhisi rapuja. Rantakivikko toi niille hyvää suojaa ja muutaman kerran näin myös pienen varaanin.

Täällä tuntui olevan myös useita suomalaisia lomailemassa. Edellisen kerran taisimme kuulla suomea Hua Hinissä. Tästä oli ainakin se ilo, että resortin kirjastosta löytyi suomenkielistä luettavaa. Harmillisesti Khao Lak jäi aika suppeaksi kokemukseksi, mutta yhden suosituksen sieltä voi antaa. Jos kaipaa hyvää ja edullista ruokaa ja vähän vaatimattomammat puitteet riittävät, niin Chicken House Restaurant kadun päässä (Sudala Beach Resort) on oikea osoite.