Olin jo etukäteen ilmoittanut reppumiehelle, että seikkailen Firenzessä yksin ja hän voi elpyä sillä aikaa hotellissa 😊. Oli kuitenkin ilmeistä, että toinen meistä ei niin kovin innostunut tällä reissulla kaupunkilomailusta. Kirjauduimme keskustahotelliin ja minä jatkoin matkaa kävellen kaupungin ytimeen. Respasta sain vielä mukaani kartan, johon oli erikseen merkattu parhaat nähtävyydet. Samaan aikaan reppumies suunnitteli siirtyvänsä uima-altaalle rentouttamaan ajamisen jäykistämiä hartioita.

Firenzepäivä oli oikein onnistunut. Näin lyhyellä vierailulla ei niinkään kierretä kuumeisesti nähtävyyksiä vaan fiilistellään tunnelmia. Hotellilta oli muutama sata metriä matkaa Piazza del Duomolle, joka lähes täyttyi mahtavasta 1436 valmistuneesta Firenzen Tuomiokirkosta, kellotornista ja kastekappelista. Hieman väljempää oli Piazza della Signorialla kuvailla patsaita ja suihkulähteitä. Arnojoen ylitys tapahtui kultasepänliikkeitä täynnä olevan Ponte Vecchio -sillan kautta ja toisella puolella olikin sitten jo aika lounastauolle, katsellen joen elämää.

Iltapäivän katukierros ja historian ihmettely päättyi aivan vahingossa kivaan löytöön eli Kasvitieteelliseen puutarhaan. Paikka ei käynyt mistään ilmi, mutta kiinnitti vihreydellään huomion ja pienen kiertelyn jälkeen löysin sisäänkäynnin. Pääsylippu puutarhaan ei montaa euroa maksanut ja pienestä myymälästä löytyi vielä upeita kortteja ostettavaksi. Puutarha oli yllättävän suuri ja monipuolinen, täynnä kauniita yksityiskohtia. Perustamisvuosi näytti olevan niinkin kaukana kuin vuodessa 1545. Oikea keidas keskellä keväistä Firenzen ihmisvilinää.