Nämä olivat viimeiset kohteemme tällä automatkalla. Firenzestä lähdettyämme poikkesimme outlet-kylään matkalla Bolognan suuntaan. Kovin oli hiljaista emmekä löytäneet mitään ostettavaa. Puolivahingossa päädyimme Enzo Ferrari -museoon Modenassa. Pitihän sitä käydä katsomassa ja syömässä lounas, mutta siihen se jäikin. Museo näytti lopulta aika pieneltä ja kalliilta kuten kaikki muukin. Ajelimme Modenasta Bergamon suuntaan ja matkalle osui sekä auringonpaistetta että rankkoja sadekuuroja.

Yön vietimme Brescian maaseutuidyllissä pienessä hotellissa. Illan jännitysnäytelmä oli pakkaaminen. Varsinaisia tuliaisia tai muita ostoksia ei juurikaan ollut, mutta muutama viinipullo toki oli löytynyt sekä mm. St Martinin nimikkoviinilasit. Näiden särkymisestä reppumies oli lähes varma, kuten siitä etteivät pullot ikinä mahtuisi pieneen matkalaukkuumme. Mutta olen toiselta nimeltäni Pakkaaja – ja kas kummaa, ne mahtuivat ja jopa lasit olivat ehjiä kotona. Tätä kyllä epäilin itsekin. Kentällä otin kyllä muovit laukun ympärille tällä kertaa.

Matka Bergamon lentokentälle taittui seuraavana päivänä vielä Iseo-järven kautta. Ajoimme rantaa pitkin pienen pätkän, ihastelimme rannassa sorsia ja järvinäkymää. Aloitimme siis reissun järveltä ja päätimme sen järvelle. Auton (Lynk & Co) palautus sujui mutkattomasti ja kotimatkalle oli mukava lähteä.

Lopuksi

Tähän kohtaan voisi kirjoittaa koosteen autoreissun hyvistä ja huonoista puolista ja jakaa vinkkejä. Jokainen matkustaa kuitenkin omalla tyylillään ja aikataulullaan ja asenteellaan, joten ainakaan vinkkejä ei sen enempää kannata antaa kuin mitä niitä edellisissä tarinoissa on ehkä tullut. Autoilu itsessään ei nyt niin kovin erilaista ole Suomeen verrattuna ja esim. tietullikuviot oppii nopeasti. Valuuttakin on sama, paitsi Sveitsissä, mutta frangit jäivät nyt käyttämättä, kun käteistä ei tarvinnut missään. Ainahan kaikki suunnitellut ideat eivät toteudu, sää on mitä on ja matkakumppanillakin saattaa olla huono päivä. Näistähän voi silti syntyä reissun parhaat muistot – kuten vaikka siitä Termen sateisesta illasta ja surkeasta hotellista, joiden ansiosta on monta kertaa naurettu lehmänmahalaukkuannokselle.

Vuorotteluvapaan reissut olivat tässä ja nyt kun tätä kirjoitan loppuun marraskuussa 2024, olen ihan älyttömän kiitollinen kaikista reissupäivistä ja kokemuksista. Huikeaa oli.