Huhtikuu 2024

Huhtikuinen takatalvi Suomessa suorastaan saatteli meidät kohti eteläisempää Eurooppaa. Muutama päivä Milanossa oli jo kuin toiselle planeetalle siirtyminen; kevät oli pitkällä, lämpötila reilusti yli 20, puut vihersivät ja ihka ensimmäiset (meille) voikukatkin puskivat maasta. Milano oli oikeastaan välipysäkki matkalla Roomaan, jossa meidän oli tarkoitus tavata lapsukaiset ja lomailla perheenä viikon verran. Lyhyestä Milanoon tutustumisesta voi mainita kolme asiaa; Duomon, Emanuelen ja erään kahvilan.

Duomo di Milano eli tuomiokirkko on tietysti vaikuttavuudessaan ehdoton nähtävyys. Ikää ja kokoa on tällä 40 000 ihmistä sisäänsä mahduttavalla Euroopan toiseksi suurimmalla katedraalilla enemmän kuin ensi silmäyksellä voi ymmärtää. Olimme paikalla myöhään iltapäivällä ja jonot olivat melkoisia. Emme edes lähteneet jonottamaan näköalatasanteelle, vaan otimme liput kirkon sisätiloihin. Kyllä tunsi itsensä todella pieneksi sisätiloja kiertäessä.

Ostoskeskus Galleria Vittorio Emanuele II sijaitsee aivan Duomon vieressä. Rakennus on yhtä mahtipontinen kuin nimensä ja Italian vanhin ostoskeskus, josta löytyvät kaikki luksusmerkkiliikkeet, kahviloita ja ravintoloita. Keväinen sää oli saanut väen liikkeelle ja terassipaikat olivat lähes täynnä, joten suunnistimme ostoskeskuksen sisätiloihin ruokailemaan. Ruutuliinaisen pöydän ääressä oli hauska pohtia minkä näköinen tämä kimalteleva, lasikattoinen ostosparatiisi on alun perin ollutkaan 1800-luvulla.

Lopuksi herkullinen kahvilavinkki Milanoon. Via Giovanni Ombonilla, jossa meillä oli Airbnb-majoitus, oli loistava kahvila-leipomo Pasticceria Bottarelli. Laaja valikoima suolaisia ja makeita leivonnaisia ja tuorepuristettua appelsiinimehua. Kävimme ensimmäisenä päivänä vain nopeasti istahtamassa pitkän kävelyn jälkeen, mutta saimme juomien lisäksi eteemme sipsejä, pizzapaloja ymv. sellaisen määrän ettei nälkä tullut hetkeen. Toki tämä italialainen aperitiivokulttuuri tuli myöhemmin kovinkin tutuksi, mutta kahvilassa en olisi odottanut moista. Aamupäivällä paikka oli ruuhkaksi asti täynnä paikallisia kahvin ja croissantin ostajia ja aamiaispaikaksi erityisesti voikin tätä suositella, koska niitä suomalaiseen makuun sopivia suolaisia vaihtoehtoja ei niin kovin helposti löydy kahviloistakaan. Ihania olivat myös koiravieraat, joita todella monella oli mukanaan – myös yksi mäykky 😊

La Scalan oopperatalo, Leonardo da Vincin maalaus Viimeinen ehtoollinen ja moni muu paikka jäivät seuraavaan Milanon kertaan. Toivottavasti sellainen vielä joskus tulee.