Muutaman viikon Thaimaan matkailun jälkeen olikin aika siirtyä toiseen maahan eli Malesiaan. Phuketin päädyimme nyt ”ohittamaan” ja varasimme lennot Penangiin suoraan Khao Lakin jälkeen. Verrattuna yleisesti lentojen hintoihin, eivät maidenkaan väliset lennot ole kalliita Aasiassa, mutta itse varaaminen ei aina ole helppoa. Lennoissa on tarjontaa tietysti paljon ja kaikki yrittävät tehdä lisämyyntiä, joten saa olla tarkkana, kun tekee varausta. Otimme kaikki lennot ilman mitään lisäpalveluita – jopa lähtöselvitys oli joissakin hinnoiteltu erikseen, mutta pääsimme kyllä aina koneeseen ilman lisähintaa. Lensimme Fireflylla Phuketista Penangiin. Lento itsessään ei kestänyt kuin tunnin, mutta koska kentällä pitää olla ajoissa ja Penangissa olivat maahantulomuodollisuudet, niin koko päivän voi laskea menneen siirtymiseen. Vaikka emme odotelleet laukkuja hihnalta, niin täytimme sähköisen maahantulokortin, jonotimme passitarkastukseen ja vielä laukkujen läpivalaisuun. Tämän jälkeen otimme vielä kentältä nettiliittymät ja vähän käteistä rahaa.

Vaikka kentällä alkoi jo väsymys painaa (olimme mm. viimeiset sähköisten maahantulokorttien täyttäjät, kun reppumiehen iPhone temppuili netin kanssa), niin mieliala kohosi kummasti, kun saimme kuskiksi todella mukavan ja hyvää englantia puhuvan herran. Nämä oma-aloitteisesti kaupunkia esittelevät, huumorintajuiset kuljettajat ovat kyllä ihan parhaita kaupunki- ja maakuvan luojia ja ensivaikutelman tekijöitä. Pääsimme hyvin ensimmäiseen Penangin osoitteeseemme, mutta emme vielä sisälle huoneistoon. Oli sunnuntai-ilta ja Agodan kautta varatusta huoneistosta ei ollut tullut tarkempia sisäänkirjautumisohjeita vielä siihenkään mennessä, kun olimme iltapäivällä paikan päällä. Kyseessä oli iso rakennuskompleksi, jossa suurin osa taisi olla asuinhuoneistoja. Näimme vartijan, joka ohjasi meidät lasiovisen toimiston luokse. Sisällä oli nainen, joka kertoi, että olemme väärässä paikassa ja kyseessä oli jonkinlainen business-office. Koska paikalla ei ollut muita jäimme kuitenkin siihen selvittelemään varauksen tietoja. Emme tavoittaneet ketään mistään; emme Agodalta emmekä itse vuokraajaa. Lopulta soittaen pääsimme läpi, mutta vastapuolen englannin aksentti oli niin voimakasta ja taustamelu niin kova, etten saanut mitään selvää. Jokainen kontakti johti johonkin uuteen yhteydenottoon. Toimiston nainen oli avulias ja auttoi puheluiden tulkkaamisen kanssa, sekä lopulta myös sai yhteyden rakennuksessa olevaan toimistoon, joka ei tietenkään sunnuntaisin ole auki. Tähän kaikkeen meni yli tunti, kunnes saimme ohjeet ja numerosarjan, jolla hakea postilokerosta huoneiston avain. Emme mitenkään olisi saanet ilman tätä paikallisapua tilannetta selvitettyä ja harmi etten tullut tarkistaneeksi hänen nimeään. Koska rahaa hän ei avustaan huolinut, veimme lähtöpäivänä suklaarasian kiitokseksi.

Ilta oli jo pitkällä ja vielä piti etsiä jostakin ruokaa. Kulman takaa löytyikin korealainen ravintola, mikä nosti tunnelmaa sekä ravintolan äänitason (kovaäänistä nuorisoa ja musiikkia) että pöydässä valmistettavien ruokien muodossa.