Sitten siirryimme varsinaiseen matkakohteeseemme eli Roomaan. Matka Milanosta Roomaan taittui helposti ja mukavasti junalla. Ylipäätään liikkuminen Italiassa junalla on helppoa, nopeaa ja edullista. Varailimme kaikki juna- ja lauttamatkat Omio-sovelluksen kautta. Täytyy erikseen mainita, että Milanon päärautatieasema, Milano Centrale, on vaikuttava ja Italian toiseksi suurin rautatieasema.  Junamatka Bolognan ja Firenzen kautta Roomaan kesti noin 3 tuntia. Maisemat vaihtuivat tasaisessa ja nopeassa – parhaimmillaan 300 km/h – vauhdissa, netti toimi ja tarjoiluvaunu kierteli käytävällä. Saatoin jopa nukahtaa jossakin kohtaa.

Tasainen junakyyti vaihtui nopeatempoiseen taksimatkaan Rooman Terminin rautatieasemalta. Viimeistään tässä kohtaa unihiekat karisivat silmistä, kun suuntasimme kohti Ponte Milvion kaupunginosaa. Elokuvista tuttu ajotyyli oli siis todellisuutta. Oli sunnuntai-iltapäivä, kun pääsimme perille hotellille Ponte Milvioon (Hotel Ponte Milvio) ja tapasimme aikaisella aamulennolla Helsingistä Roomaan lentäneet lapsemme. He olivat jo saaneet huoneen ja ehtineet todeta, ettei ilmastointi toiminut ja huone viilentynyt. Jo tässä kohtaa huhtikuuta oli siis melko lämmintä. Törmäsimme tähän huoneenviilennysasiaan ensimmäistä kertaa ja myöhemmin vielä useasti uudestaan. Ainakin Italiassa on tapana pistää nuo laitteet päälle vasta aivan kesäkuukausina, joten kevään lämpimillä keleillä ne eivät edes olleet päällä. Pärjäsimme kuitenkin, koska yöksi huonetta sai viilennettyä parvekeovien kautta. Hotelli oli muuten mukava; hieman jo aikaa nähnyt ja pieni, mutta vastaanoton palvelu oli ystävällistä ja aamupalan puitteet kattoterassilla upeat. Olimme tietysti ainoat, jotka istuivat kevätaamuina ulkona aamiaisella😊

Ponte Milvioon päädyimme ehkä vähän sattumalta ja aikataulusyistä. Olimme varanneet sinne kaksi yötä, minkä jälkeen siirryimme lähemmäs keskustaa. Hotellin lähellä oli historiallinen Ponte Milvion -silta sekä useita ravintoloita, kahviloita ja pikkuputiikkeja. Erityisesti tykästyimme aperitiivotarjontaan, mikä oli runsasta ja vaihtelevaa. Kirjoitan vielä erikseen Rooman nähtävyyksistä, joissa kävimme, mutta ensimmäinen kohteemme oli Villa Borghese -puisto. Ensimmäisenä aamuna hotelliaamiaisen jälkeen kävimme täyttämässä piknik-reput läheisestä kaupasta; leipää, makkaroita, juustoja, tomaatteja ja mansikoita sekä juotavaa. Puistoon oli kätevintä siirtyä taksikyydillä ja askeleita tulisi kyllä riittävästi muutenkin päivän aikana. Sää todellakin suosi puistopäivää ja kiertelimme kävellen aluetta ristiin rastiin välillä poiketen eväiden kanssa nurmikolle lepuuttamaan jalkoja tai kahvilaan istuskelemaan. Villa Borghese on Euroopan suurimpia kaupunkipuistoja ja se on sekoitus luontoa ja taidetta. Jotakin kokoluokasta kertoo myös se, että puistoon on yhdeksän sisäänkäyntiä ja sen ympärysmitta on noin kuusi kilometriä

Ponte Milviosta siirryimme Airbnb huoneistoon lähelle Vatikaania. Casa Dania osoittautui loistavaksi valinnaksi sekä huoneistona, että sijaintinsa puolesta. Nuoriso tykästyi omaan huoneeseen ja toimivaan nettiin 😊 Reppumies ihastui alakerran ruokakaupan valikoimiin hakiessaan aamiaistarvikkeita. Omalle kohdalleni osui kukkakauppareissulla söpö mäykky emäntänsä kanssa ja useaan kertaan myöhemminkin. Kiinteistö huokui historiaa kuten tietysti koko Rooma – ensimmäisenä vieläkin tulevat mieleen katutason järeät ulko-ovet, vanha hissi ja kapea, koko huoneiston levyinen parvekkeemme. Toki parvekkeen ovista lensi välillä sisälle pihapuiden kuivuneita lehtiä, öisin saattoi herätä hälytysajoneuvojen ääniin ja aikaisin aamulla läheisten ravintoloiden äänekkäisiin pullotyhjennyksiin.

Päivät täyttyivät kävelystä ja Rooman ihmettelystä. Varsinaisia nähtävyyksiä listalla olivat tietysti näin ensikertalaisille Vatikaani ja Colosseum, joihin oli tarkoitus tutustua ”fiiliksen mukaan” eli toisin sanoen mennä silloin kun lippuja vielä sai ja maksaa niistä paljon. Näin voi käydä, kun matkustaa kolmen miehen kanssa… Ensimmäisenä päivänä Vatikaanin kupeessa jätimme matkatavarat asunnolle etuajassa ja jatkoimme matkaa kävellen. Päädyimme ensimmäisenä miesten vaateostoksille, mikä sekin oli aika yllättävää, mutta lämmin sää toi tarpeen kevyempien vaatteiden hankinnalle. Kaikki tarpeellinen taisi löytyä pienestä putiikista, jossa palvelusta huolehti vanhempi pariskunta. Lounaspaikkaa etsiessä huomasimme, että Fontana di Trevi on melko lähellä, joten iltapäivällä tungeksimme lähteellä muina turisteina. Ja tosiaan turisteja oli todella paljon jo huhtikuun alussa, joten pienellä mielikuvituksella voi miettiä millaista meno on heinäkuussa lämpötilojen ollessa aivan toista luokkaa. Päivä päättyi Casa Danian kulmille illalliselle.

Seuraavana aamuna nukuimme pitkään, join aamukahvia parvekkeella – la dolce vita ja aamueväiden jälkeen suuntasimme metrolle. Aamuun mahtui myös tuskaista Vatikaanin lippujen metsästystä enkä enää muista joko tässä vaiheessa ostimme liput vai vasta myöhemmin. Metrolla kuitenkin menimme lähemmäs Espanjalaisia portaita, joiden läheltä löytyi myös kiva lounaspaikka. Vielä kiersimme Pantheonille eikä todellakaan tarvinnut harkita jonottamista sisätiloihin, sillä jonot peittivät koko aukion, johon porotti kevätaurinko. Matkalla Casalle poikkesimme kahvilaan ja majapaikkamme naapurissa olevaan hedelmä- ja vihanneskauppaan.

Sitten koitti Vatikaanipäivä. Nyt heräsimme ajoissa, sillä Vatikaanin edustalla piti olla klo 7.45 odottamassa opasta. Liput löytyivät lopulta Headout Bookingin kautta ja sisälsivät englanninkielisen opastetun kierroksen Vatikaanin museoissa ja Sikstuksen kappelissa. Lippujen hankintaa hankaloittaa se, että niitä myyvät useat eri tahot erilaisilla sisällöillä ja hinnoilla. Usein myös varaamisen loppuvaiheessa vasta ilmenee, ettei lippuja olekaan saatavilla tmv. Meillä oli englanninkielinen opas ja käytännössä yksityinen-sellainen, koska muita ei aamutuimaan paikalle ilmestynyt. Opas oli ehdottoman hyvä asia ja kierroksesta sai todella paljon enemmän irti kuin omin päin seikkaillessa. Jonojen ohittaminen oli myös iso plussa, koska eteneminen turistilaumojen keskellä oli joka tapauksessa hidasta. Paavia emme nähneet, mutta ylenpalttisesti kaikkea muuta. Myös tarinat ja yksityiskohdat, joita oppaamme kertoi, toivat Vatikaanipäivään ihan uuden ulottuvuuden. Jalkojen lisäksi myös niskat olivat ajoittain kovilla, koska katseltavaa oli paljon myös yläpuolella. Kaikkiaan kierroksemme kesti noin kolme tuntia, minkä jälkeen perheen miespuolinen väki olikin jo siinä määrin väsynyt ja nälkäinen, ettei heitä houkutellut jonottaa Pietarin kirkon kupoliin. Jono ei houkutellut minuakaan, mutta koska nyt Vatikaanissa oltiin, niin olihan sinne mentävä. Jonotin vajaan tunnin pääsylippua ja sen jälkeen kiipesin lyhyen hissimatkan jälkeen ensimmäiselle tasanteelle. Tässä vaiheessa oli jo ostettava juotavaa. Maisemien ihailu keskeytyi havaintoon siitä, että olen vasta puolessa välissä ja itse kupoliin on vielä uusi kiipeämismatka. Eli ei muuta kuin eteenpäin. Kupoliosuus sisälsi mittavan määrän erilaisia ahtaita ja omituisia portaita ja pisti kyllä puuskuttamaan. Yhdellä porrasosuudella puuskutukseni sai ranskalaisherran huolestumaan – voi myös olla, että en näyttänyt aivan freesiltä enää tässä vaiheessa 😊Lopulta kiipeäminen loppui ja edessä avautui upea keväinen Rooma, joka totta kai tuli taltioitua kuviksi moneen kertaan. Kun viimein vapisevin polvin pääsin takaisin alas, oli lämpötila jo noussut ja lounasaika mennyt aikaa sitten. Kävelin läpi Vatikaanin aukion, jolla parveili tietysti paljon ihmisiä ja jonot kiemurtelivat huikean pitkinä poikki suuren piha-alueen. Suunnistin kohti Casaa ja ajattelin poiketa ensimmäisessä mahdollisessa paikassa syömässä. Ei tarvinne mainita, että Kanasalaatti viinilasin kanssa maistui huikean hyvälle. Muu pesue heräili päiväunilta, kun vein päiväkahville pistaasijäätelöä alakerran kahvilasta. Oli muuten parasta pistaasijäätelöä Roomassa. Illalla löysimme vielä sympaattisen italialaisen ruokapaikan lähistöltä, jossa kävimme syömässä vielä toisenkin kerran viikon aikana. La Fraschetta romanesca.

 

Colosseum -päivä olikin heti seuraavaksi. Onneksi kuitenkin vasta iltapäivällä, niin saimme nukkua pitkään. Iltapäivä oli aurinkoinen ja helteinen. Täytyy sanoa, että oppaiden kanssa kävi hyvä tuuri Roomassa, sillä George-oppaamme oli mies paikallaan. Ryhmäämme kuului pieni poika, joka oli innokas vastailemaan Georgen lukuisiin kysymyksiin sekä myös esitti niitä paljon itse. Georgen tarinat veivät meidät gladiaattoreiden aikaan ja kirjaimellisesti herättivät paikan henkiin. Kuitenkin Palantino puutarhoineen teki itseeni melkein suuremman vaikutuksen. Aurinko alkoi hiljalleen laskea, kun kiipesimme Palantinolle, ihmisvilinä vähitellen hiljeni ja mikä tuoksu! Kaikki kukat, puut ja pensaat kukkivat ja tuoksuivat huumaavilta. Palantinolta laskeuduimme Forum Romanumille ja yhtä aikaa katoavan auringon kanssa kävelimme etsimään ruokapaikkaa. Se löytyi samalla harhailun kaavalla kuin aiemminkin ja olikin aivan napakymppi päätös päivälle.

 

Viimeinen kokonainen päivämme Roomassa alkoi pitkällä aamiaisella, minkä jälkeen suuntasimme Trasteveren alueelle. Olin joskus poiminut Rooma-listalle paikan nimeltä Aventine Keyhole ja koska nyt lähistölle olimme menossa, niin otimme tuon avaimenreikänähtävyyden ensimmäiseksi kohteeksi. Aventino-kukkula on itsessään historiallinen ja kaunis paikka, mutta juuri tuosta kyseisestä avaimenreiästä avautuva maisema vetää luokseen busseittain ihmisiä. Olimme taas huonoja jonottamaan, joten tyydyimme ottamaan kuvan jonosta ja jatkoimme kävellen matkaa. Suomalaiseen lounasaikaan ei välttämättä rauhallisemmilla alueilla ravintoloita ole auki, mutta löysimme kivan ravintolan. Muuten päivä kului kuljeskellen Trasteveren kapeita katuja ja istuskellen milloin kahvin, milloin Aperol Spritzin äärellä. Illan vietimme Casalla tyhjentäen jääkaappia ja loikoillen ammeessa. Pakkaamistakin täytyi jo tässä kohden tehdä.

 

Sitten koitti viimeinen yhteinen päivämme Roomassa. Jätimme hyvästit Casalle ja läheisen ravintolan lasagneannosten äärellä totesimme reissun olleen hienon. Lapsukaiset jatkoivat matkaa Suomeen ja me reppumiehen kanssa Amalfin rannikolle.