Suurin piirtein näille kohdille alkoivat suurimmat vuorijonot loppua ja maisemat muuttua tasaisemmiksi. Alpit siis alkoivat jäädä taakse ja maisemat muuttuivat nyt avariksi ja silmänkantamattomiin jatkuviksi pelloiksi, joilla kasvoi lähinnä laventelia. Gréoux-les-Bains, josta olimme varanneet Airbnb yösijan, kuuluu Provencen alueeseen. Vaikka laventelien kukinta ajoittuukin heinäkuulle, olivat peltomaisemat mykistäviä jo nyt. Hetken kesti tottua siihen, että tie ei koko ajan kiemurtele ja maasto on tasaista.

Majapaikassamme oli pyykinpesukone, parveke maisemanäköalalla ja toimiva keittiö – tässä tärkeysjärjestyksessä 😊 Kerrostalon alakerrassa oli pieni ruokakauppa ja kauppiaspariskunnalla valtavan kokoinen valkoinen koira, joka vartioi (nukkui) oviaukossa. Laventelihunaja, jota tarttui täältä matkaan, on todella hyvää ja sitä on vielä vähän jäljellä.

Seuraavana aamuna lähtiessä etsin taloyhtiön roska-astioita suomalaisen logiikan mukaan pysäköintialueen tai edes kulkureittien varrelta, mutta ystävällinen vanhempi rouva opasti minut ranskaksi aivan toiseen suuntaan nurkan taakse. Näinkin pienissä asioissa voivat kulttuurierot näkyä. Tämän jälkeen kiertelimme hetken autolla kylää ja yritimme samalla löytää latauspistettä ja löysimmekin, mutta emme saaneet sitä toimimaan.

Aurinkoinen sää oli vaihtunut yön aikana pieneen tihkusateeseen ja lähdimme sateenvarjoin varustautuneina tutustumaan kylän selkeään maamerkkiin, vanhaan linnaan, Château des Templiersiin. Linna oli rakennustöiden vuoksi suljettuna, mutta kiersimme sen ulkopuolelta. Ympärillä oli alas kylään vieviä sokkeloisia kujia ja alhaalla pieni tori, jolla aamupäivällä oli vilskettä ja myyntikojuja. Tunnelmaltaan niin kiva paikka, ettemme meinanneet malttaa lähteä pois, mutta eksyttyämme lihakauppaan ostamaan matkaeväitä, oli sitten jatkettava matkaa. Löytyi myös suklaapuoti. Nyt olisikin vuorossa kohde, jota olin jo pitkään odottanut.

Eväsmeininki ja takakonttilounaat eivät olleet mitenkään suunniteltuja muonitustapoja reissulle, mutta niin vain kävi, etteivät ruoka-ajat aina osuneet yksiin ruokapaikkojen aukiolojen kanssa. Toisaalta jos kulkiessa näki jonkun herkkupuodin, sieltä äkkiä sai kassillisen kerättyä mukaansa – kuten nytkin. Helteisillä säillä tämä ei olisi onnistunut, mutta toukokuussa kyllä.