Niin vain alkoi Aasian osuuden loppu häämöttää ja lensimme Balilta Bangkokiin. Olimme alun perin ottaneet meno-paluun Helsingistä Bangkokiin sen yksinkertaisuuden vuoksi. Jos paluulento olisi ollut jostakin toisesta maasta kuin Thaimaasta, olisi eri maissa pitänyt varautua erillisiin selvityksiin siitä, milloin ja mistä maasta lennämme Suomeen. Ja kyllä jokaisella lentokentällä kysyttiinkin jatkoyhteyksistä. Ja koska tiesimme käyvämme Pattayalla, niin paluu Bangkokista oli helpoin valinta. Lopuksi siis kävimme vielä ns. sukuloimassa Pattaylla muutaman päivän verran ja sitten olikin aika lentää kotiin. Paluulento oli todella pitkä ja siltä se tuntuikin. Lensimme vielä päiväsaikaan, joten nukkumisestakaan ei oikein tullut mitään. Kun vielä odottelimme Pasilassa junaa pari tuntia, niin kotiin palasi kaksi aika väsynyttä reppumatkaajaa.

Ja mikä hienoa, niin kotoa löytyivät myös ne blogin alussa mainitut reput, jotka oli siis tilattu jo marraskuussa. Ne olivat löytäneet perille kolmisen viikkoa ennen meidän paluutamme. Eteisessä odotti jonkin verran ruttaantunut pahvilaatikko minkä sisältä löytyivät ihan hyväkuntoiset reput. Kuvasin laatikon tekstit ja irrottelin kaikki lähetyslistat aikomuksena selvittää tämä pitkä ja mielenkiintoinen kulkureitti. Tietojen perusteella reput olivat siis lähteneet matkaan (sinne Fidzille) Ranskasta ja ensimmäiseksi menneet Bangkokiin. Kun katsoi päivämääriä, niin mehän olisimme ne sieltä saaneet käsiimme, jos reput olisivat sinne jääneet. Mutta Bangkokista ne lähtivät Sydneyn kautta Fidzille, jossa ne olivat pidemmän aikaa – tässä kohtaa varmaankin selviteltiin sitä missä on Finland. Lopulta reput siirtyivät Lontooseen ja sieltä Suomeen. Lopussa oli vielä pieni veivaus maksettavien tullien suhteen, mutta näitä nyt ei lopulta sitten tarvinnut maksaa.

Vuorotteluvapaan Eurooppa-osio keskittyy pitkälti Italiaan ja siitä tarinaa seuraavaksi.