Balille emme olleet varanneet jatkomajoitusta, koska emme yhtään tienneet mihin päin matka siellä jatkuisi. Balin eri alueet poikkeavat saaren kokoon nähden paljonkin toisistaan luonnon, turismin ja säiden suhteen. Saaren pohjoisosan rannat eivät ole mitään beachejä, vaan tummahiekkaisia ja melko kivikkoisia. Päädyimme suuntaamaan sinne paikkaan nimeltä Amed. Matkaa sisämaasta Ubudista merenrantaan oli noin kolmen tunnin ajomatka. Kilometreissä matkaa oli noin 70 km, mutta ajaminen on Balilla hidasta. Sinänsä autossa istuminen ei haitannut, koska tällä pienellä saarella se tarkoitti matkustamista ihmisten arkielämän keskellä eikä ajamista jollakin valtatiellä kaukana asutuksesta. Matkalla sai siis hyvän kuvan paikallisten (ja turistienkin) arjesta ja elämänmenosta Balilla.

Amedissa sää oli lämmin, tuulinen ja vähän sumuinen, taisi tulla vähän vesipisaroitakin. Hotelli oli samantyyppinen kuin Ubudissakin eli jokaisella oli oma villa terassilla meren rannassa rinteessä. Ihan kivan oloinen ja hyvin hiljainen paikka. Kaksikerroksinen mökkimmekin oli kiva, mutta sen haju oli ikävä. Mitä kauemmin sisällä oli, sitä ikävämmältä se tuntui. Ilmeisesti sadekaudesta johtuva jonkinlainen pistävä mudan ja homeen sekoitus. En itse ole mitenkään tuoksuyliherkkä, mutta yhden yön jälkeen piti sanoa, etten voi jäädä enää tuohon asumukseen. Meille toki tarjottiin toista mökkiä, mutta en uskonut tilanteen sillä korjautuvan. Saimme sovittua hyvityksestä ja sitten olikin nopeasti keksittävä mihin seuraavaksi. Harmitti toki, mutta toisaalta päätöksen tekeminen oli helppoa. Amed on paljon pienempi paikka kuin esimerkiksi Ubud ja majoitustarjonta myös sen mukaista. Voi myös olla, että jonakin muuna vuodenaikana ei mitään hajuongelmaa olisi ollutkaan. Suuntasimme takaisin etelään.