Aamulla sitten heräsimmekin taas tihkusateeseen, mikä onneksi loppui matkalla Luccaan. Reittivaihtoehtona oli 1,5 h (valtatie) tai 3 h (rantaa pitkin). Päädyimme ensimmäiseen. Lucca on kaupunki Firenzen länsipuolella ja sopivasti reitillämme.

Haimme kaupasta eväät matkaan ja lähdimme tutustumaan Luccaan muurikierroksen muodossa. Kaupunkia ympäröivät historialliset muurit, jotka toimivat tänä päivänä kävelykatuna ja joilla nytkin paikalliset ja turistit kulkivat ja istuskelivat penkeillä suurten puiden alla. Jotakin muurien koosta kertoo, että niillä on ajettu autokilpailuitakin menneinä vuosina. Muurien ympärysmitta on neljä kilometriä ja paikoin korkeutta on jopa 12 metriä.

Sade onneksi kaikkosi kävelykierroksemme ajaksi ja ainut haaste oli reppumiehen oireileva polvi. Oliko niitä portaita liikaa Monegliassa? Onneksi ei ollut kiirettä sen enempää mihinkään ja päädyimme kiertämään ehkä noin puolet muureista.  Itse kiipesin vielä 130 porrasta Guinigi-torniin, josta olikin huikeat näkymät. Tornin erikoisuutena on tasanteella kasvava suuri tammi. Puccinin patsas toki piti ikuistaa, mutta museona toimivaan synnyinkotiin emme nyt menneet.  Sen sijaan istahdimme Piazza San Michelen reunalle kahvilaan. Juuri kun olimme lähdössä Luccasta kohti Montecatini Termeä, alkoi sataa saavista kaataen. Sade ei harmittanut yhtään, koska näin jo itseni kellumassa spahotellin altaissa, mutta ilo oli aivan liian ennenaikaista.