Päivä käynnistyi kauniissa säässä ja puikkelehdimme Mentonin pikku katuja väljemmille reiteille. Itse asiassa päätimme Sanremon kohdalla nousta ylemmäs valtatielle jouduttaaksemme vähän matkaa. Suuntana oli Genova. Reittivalinta oli itse asiassa oikein hyvä, koska nyt näki eri tavalla maisemia kuin aivan rannassa ajaessa.  Ja toki matka eteni sutjakkaasti ja tunneleita riitti lyhyempinä ja pidempinä versioina. Reccossa pääsimme vihdoin kastelemaan varpaita meressä samalla kun saimme vatsantäytettä pienessä rantaravintolassa. Syömisten jälkeen jatkoimme matkaa kohti Monegliaa. Mitään sen erityisempää syytä ei ollut pysähtyä juuri Monegliassa kuin kohtuuhintainen hotelli merenrannalla. Kieputtelimme perille melko kapeita ja mutkaisia teitä, mitkä koko ajan kävivät pienemmiksi. Ohitimme rannalla olevan leirintäalueen ja en vieläkään ymmärrä miten sinne mennään asuntoautolla tai -vaunulla.

Hotelli oli melko pieni ja kiinni kallion kyljessä. Jotenkin reppumies taas sukkuloi meidät ylätasanteen parkkihalliin (koloon) ja kartturina voin huokaista helpotuksesta. Mutta mikä paikka! Auton sai lataukseen, sisältä löytyi iso uima-allas ja pieni, hassu sauna. Huoneessa oli parveke ja alapuolella puutarha ja meri. Päätimme saman tien ottaa toisenkin yön. Saatoin ihan vähän tutkailla alueen asuntojen hintatasoa, koska paikka oli vaan niin idyllinen 😊Illalla lähdimme syömään, mikä tarkoitti patikointia ensin kapeita polkuja pitkin ja sitten paljon rappusia alaspäin kylään, josta löytyi hotellin respan suosittelema ravintola. Valinta osui kalaan ja simpukkapastaan. Ravintola oli aivan täynnä ja palvelu siksi vähän hidasta, mutta ruoka ehdottoman hyvää. Sitten kipusimme ne portaat takaisin iltahämärissä ja nukahdimme aaltojen ääniin – ah!

Seuraavaan päivään kuului vain merta, hiekkaa ja aurinkoa. Marssimme alas rantaan aurinkotuoleihin ja yllätyimme iloisesti, kun sunnuntaina rantaravintola oli auki. Rantatuoleilla makoilun lomassa jossakin kohtaa tuli nälkä ja suuntasimme pari askelta ravintolaan. Käytännössä paikka oli oikeastaan terassi, koska kaikki pöydät olivat pelkän katoksen alla. Simpukat ja anjovikset maistuivat ihan ekstrahyviltä eikä reppumiestäkään enää väsyttänyt yhtään. Rantaelämän uuvuttamina kipusimme takaisin hotellille ja uiskentelimme vielä hotellin altaassa ennen iltaelämää eli tutustumista paikalliseen kalaravintolaan.