Maggiorejärven pohjoisosa on Sveitsin puolella. Ajoimme pitkin rannan kiemurtelevaa ja ajoittain kapeaa tietä pohjoiseen ja hieman jännitimme, miten saamme tiemaksutarran tuulilasiin ennen rajanylitystä. Kahdelta ensimmäiseltä huoltoasemalta läheltä rajaa ne olivatkin loppuneet, mutta onneksi kolmannelta saimme ostettua tarran. Jos olivat Italian maisemat vaikuttavat, niin sitä olivat kyllä Sveitsinkin. Näin jälkikäteen voi sanoa, että kaikessa mahtipontisuudessaan vaikuttavimmat koko matkan aikana vaikka toki ei maisemia oikein voi vertailla. Reppumies oli löytänyt reitiksi Grand Tour -reitin, joka kiertää koko Sveitsin ja mitä nyt luovasti seurasimme. GT on merkitty myös maastoon opastein ja pääpaikoilla on kuvauspisteitä.  Sen ensimmäinen etappi oli linnoitus Montebello Bellinzonassa, Maggiorejärven pohjoispuolella. Verzascan pato, 007 ja kultainen silmä elokuvasta, olisi ollut lähistöllä, mutta jätimme sen nyt toiseen kertaan. Kiemurtelua serpentiiniteillä tulisi olemaan kyllä muutenkin riittävästi sekä varmasti nähtävyyksiäkin. Ja törmäsimmekin vahingossa vielä yhteen Bond kohteeseen myöhemmin.

Montebello oli vanha linnoitus ja parasta siinä olivat upeat näköalat joka suuntaan sekä keväänvihreä nurmi, jolla oli hyvä paistatella päivää ja syödä eväitä. Tosiaan aurinko alkoi paistamaan ja lämpötila nousta. Tosin ylärinteillä ilma oli viileämpää ja kylmimmillään auton mittari näytti +10 astetta. Ajoreittimme kulki suunnilleen Grand Tourin mukaan. Tour -kylttejä oli näkyvissä mm. liikenneympyröissä ja paikoitellen muuallakin. Tässä kohtaa vuotta ei kuitenkaan tarvinnut yrittää kaikkein korkeimmille paikoille, sillä lunta oli vielä maassa ja tiet osittain suljettuja. Myös autojuna tuli koettua, sillä jossakin kohtaa navigaattori neuvoi ajamaan pienelle juna-asemalle. Käännyimme ensin pois ja yritimme etsiä toista reittiä, mutta sellaista ei ollut. Piti siis mennä vuoren läpi ja ainut vaihtoehto tähän oli autojuna. Hetken odottelun jälkeen jonoon ilmestyi muitakin autoja, ja lopulta ajoimme kaikki junaan ja köröttelimme vajaan puolen tunnin matkan.

Bondiin törmäsimme Furkasolassa, jossa 007 ja Kultasormi -elokuvassa kaahataan hieman kovempaa kuin mitä me etenimme. Hitaammassa vauhdissa ehdimme juuri ja juuri huomata Bond-kyltin rakennuksen seinustalla, ja tässä tietysti täytyi pysähtyä kuvaustauolle. Furkasolasta jatkoimme Rhônen vartta kohti Brigiä. Matkan varrella pysähdyimme Gomsissa, jossa yksi GT-nähtävyys olivat vanhat maatilarakennukset. Vanhat puutalot ja navetat olivat auringonpaisteessa tummuneet melkein mustiksi. Navetta oli rakennettu 1617. Vanhat maatilarakennukset edustivat perinteistä historiallista Valais’n arkkitehtuuria. Tyypillistä näille navetoille olivat puujalat, joissa on pyöreät kivilaatat, jotka muodostavat pohjan ja siilon väliin ontelon mikä estää hiirten ja tuholaisten pääsyn sisälle.

Illaksi päädyimme Rhône-joen varrelle, kylään nimeltä Brig, Schlosshotelliin. Hotelli oli pieni ja persoonallinen, ilman vastaanottoa toimiva, mutta saimme hybridimme ladattua, mikä oli hyvä juttu. Sähköautojen latauspisteitä ei kovin paljon ollut missään maassa eivätkä ne aina toimineet tai olleet yhteensopivia.  Pihassa huomasimme, että olimme vahingossa päätyneet yhdelle Tour-etapille, nimittäin viereisessä puistossa oli punainen GT-kuvauspiste. Brig on sympaattinen pieni kylä, minkä keskellä virtasi vuolaana Saltinajoki. Aamulla kiersimme viereisen Stockalperin palatsin ulkopuolelta ja ympäröivän puiston.

Matka jatkui edelleen Rhone-joen vierustaa, ohi viiniviljelmien, kohti länttä. Välillä poikkesimme viiniviljelyksille, välillä katsomaan massiivisia vesiputouksia. Yksi pysähdyksistä oli Saint Maurice -kylä, jossa kiertelin kirkossa reppumiehen lepäillessä. Iltapäiväkahvit maistuivat paikallisessa ulkoilmakahvilassa. Myöhemmin törmäsimme myös erilaisiin kiipeilijöihin; ihmisiin ja alppivuoheen eli vuorikauriiseen. Olimme parkissa tien varressa katsomassa kiipeilijöitä, kun samalla huomasimme jotakin muutakin liikennettä vuorenrinteellä. Tarkemman selvittelyn jälkeen nelijalkainen kaveri osoittautui alppivuoheksi. Tämä olikin ainoa vuohihavainto koko reissun aikana. Nyt korkeuseroja ei ajaessa ollut niin paljon kuin edellisenä päivänä, paitsi kun lopuksi kipusimme ”alppimajaan” yöksi. Tuntui ettei kiemurainen tie lopu koskaan, kun ajoimme viimeisiä kilometrejä kohti Hotel de l’Ardevea Chamosonissa Pientä takkuilua oli palvelussa, mutta paikka oli huikea, vaikka hotelli olikin jo parhaat päivänsä nähnyt. Illallisessa oli jo sen verran haasteita, että saimme juomat ja aamiaiset veloituksetta. Mutta hyvin nukutti korkealla alppi-ilmastossa ja hulppeampaa alppinäköalaa aamukahville ei voi toivoa.

Seuraavana aamuna oli vuorossa matkaeväiden hankinta. Pikkukylässä ei kovin montaa liikettä ollut, mutta mikä tarjonta pienessä Le chalet gourmandissa olikaan! Piskuisesta myymälästä löytyi lihoja, juustoja, hilloja, leipiä ja vaikka mitä joka lähtöön. Myyjä puhui hyvää englantia ja kaikkea sai maistaa ja tietenkään mitään ei ollut valmiina muovikääreissä vaan kimpaleet sai juuri sen kokoisena kuin madam halusi 😊