Aiottua nopeampi kotiinpaluu tarkoitti kevätpuuhia pihamaalla ja tietysti puhelimen varastamisesta aiheutuneiden kaikkien mahdollisten asioiden hoitamista. Säätkin alkoivat lämmetä, mutta koska vielä ei ollut oikein mökkikelit, niin sain kuin sainkin reppumiehen puhuttua autolomalle Eurooppaan. Sehän oli ollutkin jonkinlainen ajatus Euroopan turneen päätökseksi. Mökillähän ehtisi vielä olla pari kuukautta ennen kuin työt taas jatkuisivat. Niin suuntasimme haravointien ja siivoilujen jälkeen jälleen kerran Italiaan Bergamoon.

Auto alle Bergamosta (Europcarin auto Goldcarin kautta) ja kohti pohjoisen Italian järvialuetta.  Ajatus oli vajaan kolmen viikon aikana kiertää Pohjois-Italiasta Sveitsin ja Ranskan kautta Italiaan Toscanaan, josta paluu Bergamon kautta kotiin. Varasin ajomatkan aikana pari yötä suoraan hotelli Pallanzan sivuilta, aivan Maggiore-järven rannalta. Pallanza sijaitsee lähellä Verbanaa, järven länsipuolella. Automatka sujui todella mukavasti; auto oli kaikin puolin hyvä ja Google Maps näyttö toimiva ja iso. Kartturina olin siis toimeton ja pystyin keskittymään täysin maisemien ihailuun. Ensin valitsimme reitiksi pienempiä teitä, mutta parin tunnin jälkeen tuntui kuin pyörisimme huvipuistolaitteissa toistuvien, pienien liikenneympyröiden takia. Pienten kylien tiuha verkosto tarkoitti myös paljon liikenneympyröitä ja suhteellisen hidasta etenemistä. Halusimme kuitenkin olla ajoissa hotellilla ja siirryimme loppumatkan ajaksi isommalle väylälle. Sadettakin alkoi olla ilmassa, joten maisemia ei enää juuri erottanut. Koska matkailusesonki ei vielä ollut kunnolla alkanut, mahduimme hyvin puikkelehtimaan Pallanzan kapeille kaduille.

Reppumies jäi vielä autolle kun menin hoitamaan sisäänkirjautumista hotelliin, mikä onkin hauskin elämäni aikana. Nuori nainen vastaanotossa oli sitä mieltä, että olemme Steve ja Wanda Thompson. Vaikka hän katsoi passimme moneen kertaan, tarkisteli koneelta ja papereista ympäri tiskiä, hän edelleen epäili asiaa. Hauskinta oli, että hän oli ymmärtävinään erehdyksen, mutta hetken kuluttua kuitenkin ehdotti, että jos kuitenkin olisimme Thompsoneita. Taakse alkoi kertyä ihmisiä ja olin ihan varma, että olen piilokamerassa. Lopulta tämä eipäs-juupas tilanne ratkesi ja saimme ihan omilla nimillämme huoneen. Hotelli oli kuin suoraan vuosisadan alkupuolelta, niin hyvin oli hotellin entisaikojen tunnelma säilytetty. Aamiaissali varsinkin oli upea; korkeat pariovet, kauniit sisätilat ja kaikista ikkunoista näkymä järvelle. Aamiaisella pystyi ihastelemaan järvellä uivia joutsenia ja nurmikolla tepastelevia sorsia.

Kaksi päivää kului kävellen ristiin rastiin kylän raitteja. Viileä ja tihkusateinen sää ei haitannut, kun välimatkat olivat lyhyitä ja järvialue upea ihan sumuisenakin. Sorsat parveilivat melkein jaloissa rannassa ja illan tullen vastaranta kylpi valoissa. Lähtöaamuna saimme kuitenkin nauttia auringonpaisteesta.