Lähdimme aamupäivän lautalla vähän huonosti nukutun yön jälkeen matkaan. Torkuin lauttamatkan ja satamasta kävelimme metrolle tarkoituksena mennä Airbnb asunnolle. Tähdet olivat nyt erityisen huonosti kohdillaan, kun väsyneet matkalaiset tungeksivat täpötäyteen metroon Napolin ruuhkaisimmalla keskusasemalla. Kaikki reput olivat lukittuina (kuten kaikilla reissuilla helmikuusta alkaen) ja olkalaukku olan yli laitettuna lyhyellä remmillä edessä. Papparaiset, jotka matkustivat vieressämme eivät olleet ensimmäistä kertaa tyhjentämässä turistin laukkua ja niin sain huomata yhden onnettoman pysäkinvälin riittäneen siihen, että puhelimeni lähti toiseen suuntaan kuin minä. Ja kyllä, olemme lähes varmoja siitä, miten homma hoitui ja ketkä sen tekivät. Kaverukset vain ehtivät livahtaa metrosta ennen kuin huomasimme tapahtuneen.

Ja koska kaikki mahdollinen on puhelimessa, niin ongelma ei ollut ihan pieni. Vinkiksi voi heti sanoa, että kannattaa harkita varapuhelinta reissuille mukaan, pitää IMEI-koodi tallessa ja käyttää mobiilivarmennetta pankkitunnusten sijaan. Mikään näistä ei tietenkään itselläni toiminut. Turha lienee mainita raivostumisen ja turhautumisen määrää sekä huolta siitä, mitä laitteen kanssa onnistutaan puuhaamaan; haluttiinko luuri vain eteenpäin myytäväksi vai yritetäänkö siitä oikeasti hakkeroida kaikki mahdollinen tieto irti. Liittymän sulkeminen oli tietysti ensimmäinen asia ja heti perään raha-asiat, joista tulikin sitten eniten ongelmia. Vakuutus taas edellytti rikosilmoituksen tekemistä Napolissa, josta muodostui oma draamansa. Muutaman hetken yritin tehdä sitä netissä, mutta Italia, nettisivut ja rikosilmoitus eivät sovi samaan lauseeseen. Parin tunnin mittaista sessiota Napolin pääpoliisiasemalla voisi kuvata sanoilla sekava, tunteikas ja hermoja raastava. Henkilökunnan aika näytti lähinnä kuluvan espresson ja juorujen parissa. Itse rikosilmoitus oli lähinnä kopio jo kertaalleen kirjoittamistani tiedoista.

Kuten sanottua matkamme jatkuminen ratkesi tämän härdellin myötä. Lähtisimme Suomeen seuraavan päivän lennolla Roomasta. Napolistakin on toki lentoja, mutta taisi olla niin, ettei juuri tuona päivänä tai ne olivat selkeästi kalliimpia. Roomaan siirryimme bussin kyydissä.

Kun vihdoin pääsimme poliisiasemalta ulos, alkoivat myös verenpaineet laskea ja tunnelma rauhoittua. Nyt ei voinut enää tehdä muuta kuin mennä syömään. Loput asiat hoituisivat Suomessa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Uusi puhelin, uudet pankkitunnukset jne jne. Kaikki oli muuten tallessa, paitsi ne Ischian kuvat, joita ei ollut tallentunut pilveen, koska en ollut niitä vielä ehtinyt käsitellä. Onneksi reppumies oli muutaman kuvan kuitenkin napannut.

Niin, ja se asunto. Napolin toinen majoituksemme oli vanhassa kerrostalossa 300 metrin päässä tuolta viheliäiseltä keskusasemalta. Tutustuimme tässä kohteessa kolikkohissiin eli ainakin Napolissa on yleistä, että hissit toimivat kolikoilla. Alakerrassa oli concierge jolta sai tarvittavia 10 sentin kolikoita ja opastuksen hissin käyttöön.