Ja taas kävelimme sateessa reppujen kanssa kohti seuraavaa siirtymää. Napolin satamaan tulo Sorrentosta oli helppo, mutta lähteminen Ischialle ei. Mitään opasteita ei tietenkään näkynyt, kun taivalsimme oletettuun suuntaan. Kysyimme ensimmäisestä mahdollisesta paikasta suuntaa ja jatkoimme edelleen rekkojen ja varastojen keskellä eteenpäin. Lopulta löysimme perille ja myös lautalle. Ischia on pieni saari Napolin edustalla ja täynnä tuliperäisiä lähteitä ja näiden ympärille rakennettuja kylpylähotelleja. Yhteen tällaiseen olimme tehneet varauksen toiveena lojua niin kauan jossakin altaassa, että tulisi lämmin. Sesonki ei selvästikään ollut vielä alkanut ja Ischian ravintolat vasta availivat kesäkautta. Hotellimme oli ns. retro ja vastaanoton daamien asenne melko päinvastainen kuin esim. Amalfilla. Koska huoneen parvekkeen ovi ei pysynyt kiinni, päädyimme vaihtamaan huonetta. Allasalueelle emme vielä päätyneet vaan lähdimme kylille.

Seuraavana päivänä söimme allasalueen ravintolassa pastalounaat ja lähdimme kävelylle. Puiston kautta päädyimme rannalle kahvilaan sekä vuokraamaan skootterin pariksi päiväksi. Hoidimme vielä illalla pyykit itsepalvelupesulassa ja uiskentelimme hotellin kuumassa altaassa – ihanaa! Allas oli siis hyvin lämmin ulkoallas, paikoin jopa polttavan kuuma. Lisäksi sisätilassa oli poreallas ja kylmäallas ja erikoisen oloisia hoitolaitteita, joista ensimmäinen mielikuva oli itäsaksalainen hoitola. Näitä emme kokeilleet. Kylpytakit vain olivat päässeet loppumaan 😊

Hotellin aamiainen oli melko tyypillinen italialainen ja henkilökuntaa riittävästi sitä hoitamassa. Laktoositonta maitoa opimme myös tilaamaan. Aamiaisen jälkeen laitoimme kypärät päähän ja lähdimme kiertämään skootterilla pientä Ischian saarta. Matkan varrella lounaspaikassa reppumies söi jänispaistia. Uskaltauduin itsekin maistamaan ja hyvää oli. Ruokakaupoissa (ei liian isoissa) on aina hauska käydä ja niin nytkin hankimme iltapalatarvikkeita hotellille, jotta illalla ei tarvitsisi enää lähteä liikenteeseen. Hotellin ravintolahan olisi kiinni.

Ischian huomattavin nähtävyys on varmasti Aragonesin linna, jonne suuntasimme seuraavana päivänä. Valitettavasti tästä vaikuttavasta paikasta, kuten ei Ischialta muutenkaan, ole juuri kuvia tallessa, mutta palaamme tähän myöhemmin. Linna on peräisin 1400-luvun lopulta ja rakennettiin aikaisempien normanni- ja bysanttilaisrakennusten päälle suojaamaan kaupungin kanavaa. Linna on rakennettu tulivuoren kiviselle luodolle, joka yhdistää suuremman Ischian saaren pengertietä pitkin. Aragonesin linna on toiminut myös vankilana ja laivaston kasarmina. Nykyisin se on turistinähtävyys, minkä lisäksi siellä toimii myös Italian merilaivueen esikunta. Saimme hyvin menemään päivän kavuten portaita ylös ja alas, ihastellen merimaisemia ja tutkien esim. kidutuskammioiden välineistöä tai kappelien sisustusta.

Illalla hotellin altaalla oli hyvä rentoutua varsin liikunnallisesta ja viileästä päivästä ja samalla pääsimme todistamaan erikoista näytelmää – allaspiknikkiä. Muutaman pariskunnan muodostama seurue levitti lähes koko lähimarketin leikkeletarjonnan tykötarpeineen altaan reunalle asiaankuuluvien juomien kera. Kävin kertomassa allasbaarin henkilökunnalle, jotka olivat kyllä asian huomanneet ja kuulemma myös siitä huomauttaneet, mutta ilman mitään vaikutusta. Epäilen että todellisuudessa mitään ei ollut sanottu ja asia ns. painettiin villaisella. Kansallisuudella lienee ollut osuutta asiassa.

Tässä kohtaa reissua kävimme myös monipuolista keskustelua matkan jatkosta – mitä Ischian jälkeen? Säät näyttivät jatkuvan viileinä ja epävakaisina ja ehkä niiden myötä oli myös pientä matkaväsymystä ilmassa. Joka tapauksessa Napoliin takaisin oli tältä saarelta mentävä. Sinne suuntasimme siis seuraavaksi ja sen myötä ratkesi myös matkan jatko kuin itsestään.