Eräänä päivänä olin menossa hotellin hierontaan ja istuin jalkakylvyssä. Balilla pestään aina jalat erikseen ennen hoitoja. Siinä kun juttelin spahenkilön kanssa, niin kävi ilmi, että parin päivän kuluttua eli 11.3.2024 on Balilla uusi vuosi, Nyepi. Sehän on tietysti hieno asia, mutta Balilla sitä juhlitaan hieman eri tavoin kuin muualla maailmassa. Nyepiä edeltävänä päivänä on riehakasta kansanjuhlintaa, mutta varsinaisena juhlapäivänä ollaan hiljaa. Ja todellakin kaikki hiljentyy; lentokenttä sulkeutuu (ei saapuvia eikä lähteviä lentoja), kaupat ja ravintolat ovat kiinni (hotellin ravintola sulkeutui illalla, kun tuli pimeää koska valoja ei saa pitää päällä), ihmiset pysyvät kotona ja kaduilla on partioita tätä valvomassa. Joskus aiemmin myös netti on ollut poikki, mutta onneksi se nyt sentään toimi. Toki meille tämä hiljentyminen ei paljon vaikuttanut, koska aika hiljakseen olimme jo muutenkin hotellilla. Muistin että olin lukenut tästä balilaisesta uudesta vuodesta, mutta olipa se nyt hienosti mennyt aivan ohi…

Palasimme aattopäivänä retkeltä iltapäivällä hotellille ja klo 17 pääsimme mukaan henkilökunnan seremoniaan, jossa häädettiin pahoja henkiä alueelta. Ylipäätään aattopäivän idea on kaikenlaisten pahojen henkien karkottaminen. Kulkue sytytti oksia tmv. ensin hotellialueen suurimmalla alttarilla ja sitten kiersimme seurueen perässä läpi hotellialueen. Oleellista oli myös pitää kovaa meteliä ja tätä varten oli kaikenlaisia kilistimiä mukana matkassa. Kello 18 lähdimme keskustaan katsomaan varsinaista kulkuetta (Ngrupuk-paraati). Olimme nähneet joitakin patsasrakennelmia jo aiemmin päivällä, mutta emme tienneet mitä niillä tehdään tai mitä ylipäänsä tähän illanviettoon kuuluisi. Samoin näimme päivällä runsain määrin lahjoja kannettavan alttareille eri puolilla Ubudia. Hotellilta oli kuitenkin meno-paluu kuljetus paraatipaikalle. Paraati koostui isoista, itse rakennetuista patsaista (Ogoh-ogoh). Rakennelmat olivat puukehikoille rakennettuja melko kookkaita ja mahdollisimman rumia hirviömäisiä olentoja, joita isolla porukalla kuljetetaan ympäriinsä. Eri ryhmät sitten kalistelevat ja metelöivät näiden puukehikoille rakennettujen hirviöiden kanssa.

Kulkueet olivat kyllä vaikuttava ja äänekäs näky. Kaikki paikalliset olivat kerääntyneet vauvasta vaariin katsomaan näitä ja paljon näkyi myös turisteja. Jos oikein ymmärsin, rakennelmat lopuksi poltettiin ja juhlinta jatkui vielä yömyöhään poltettavien hirviöiden äärellä. Me poistuimme hotellille siinä kohtaa, kun kulkue, jota seurasimme palasi kierrokseltaan lähtöpisteeseen.

Seuraavana päivänä eli Hiljaisuuden päivänä viihdyimme altaalla ja kävimme molemmat spassa. Täytyy muistaa mainita, että reppumiehen jalkahaaveri osoitti parantumisen merkkejä ja uiminenkin pitkästä aikaa oli mahdollista. Kaiken kaikkiaan pikku nirhauman parantuminen kesti kolme viikkoa. Ravintola sulkeutui pimeän tultua, joten syömässä piti käydä ajoissa. Lisäksi jossain vaiheessa iltaa mökkimme terassin valon kävi henkilökunta sammuttamassa (sisällä huoneessa valot saivat olla päällä), mutta muuta konkreettista vaikutusta ei Nyepillä meihin ollut. Itse asiassa ihan hauska, yllättävä ja mieleenpainuva kokemus. Sekin oli mukava yllätys, miten hyvin meidät turisteina otettiin tähän balilaisille tärkeään juhlintaan mukaan.