Tässä kohtaa reppumies varmasti huokaisi syvään ja hartaasti – vihdoinkin monta päivää paikoillaan ilman yhtään siirtymää. Itseäni ei vielä väsyttänyt, mutta matkaseurasta pientä matkaväsymystä oli jo havaittavissa. En kiellä, etteikö ollut kuitenkin mukava purkaa kaikki tavarat ja rauhoittua useammaksi päiväksi samaan paikkaan eli Arya Villas Ubudiin. Mökkimme oli aivan riisipellon reunassa ja kaukana Ubudin ruuhkista ilman sen ihmeempiä virikkeitä.

Lensimme Singaporesta Balille illalla ja jos mahdollista, kuumuus ja kosteus oli vieläkin kovempi Balin lentokentällä kuin Singaporessa. Lentokentältä meitä piti tulla hakemaan hotellin kyydin, mutta tässä oli käynyt jokin sekaannus ja taksi oli vasta matkalla ja meidän olisi pitänyt odottaa puoli tuntia. Otimme siis Grabin kautta kyydin ja noin puolen tunnin kuluttua olimme hotellilla. Jälkeenpäin ilmeni, että hotellilla oli jotenkin sekoiltu kyytihomman kanssa. Tästä hyvityksenä saimme pientä syötävää huoneeseen (ravintola taisikin olla jo sulkemassa) ja pääsimme suoraan yöpuulle. Sitä ennen piti toki hetki ihastella ruokokattoista asumustamme, jossa kylpyhuone oli ns. ulkotiloissa eli seinien yläosat olivat avoimia. Melko pian sen jälkeen, kun painoimme päät tyynyyn ja valot sammuivat, kuului suoraan pään yläpuolelta korvia vihlova, sydänpysähdyksen melkein aiheuttava, kova huuto. Hetken oli aivan tyrmistyneen hiljaista ja sitten pohdimme eri vaihtoehtoja; tuliko ääni sisältä vai ulkoa, pitääkö tehdä valot, jatkuukohan mekastus vielä? Ääntä ei kuulunut enää uudestaan kertaakaan niiden päivien aikana mitä olimme hotellilla, mutta tämän pienen tervetuliaistoivotuksen jälkeen sai hetken varttua unta.

Tullessamme ei illan pimeydessä tietysti paljon maisemia nähnyt, mutta liikennettä oli paljon. Tie kävi pienemmäksi ja huonokuntoisemmaksi mitä lähemmäksi tulimme hotellia ja yhtäkkiä olimmekin jo pihassa. Hotelli voi olla vähän mahtipontinen termi paikalle, koska balilaiseen tyyliin Arya on pieni ja muodostuu avoimesta vastaanottorakennuksesta, erillisestä avoimesta ravintolarakennuksesta ja puurakenteisista, ruokokattoisista villoista (käytän kotoisasti nimeä mökki). Lisäksi on uima-allasalue ja sparakennus. Sekä tietysti pieniä alttareita siellä täällä. Alttarit kaikissa muodoissaan ovatkin ehkä leimallisinta Balille. Toki Balilta löytyy ihan oikeitakin hotelleja ja esim. elämysmajoitusta puiden latvoissa tai muissa eksoottisissa paikoissa. Oma mökkimme oli aivan riisipellon vieressä ja uima-allasalue oli kätevästi heti toisella puolella. Paikkaa voisi ehkä parhaiten kuvata sanalla sympaattinen. Ja erityisesti sitä oli henkilökunta. Lämminhenkistä ja aidosti mukavaa porukkaa.

Kävimme balilaisen uuden vuoden aattopäivänä retkeilemässä eli riisiterassilla, kahvifarmilla ja vesiputouksella. Mikään näistä ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, koska kaikki olivat aika kaupallisia turisteille suunnattuja paikkoja, mutta toki näimme matkalla enemmän Ubudia. Riisiterassilla piti tietysti ottaa keinukuvat, mutta kun myöhemmin ajoimme Amediin, niin näimme paljon isompia riisiterasseja kuin tämä oli. Kahvifarmi oli pieni paikka, jossa kierrätettiin ryhmiä. Bali ja kahvi eivät olleet ensimmäisenä itselläni mielessä, mutta sivettikissat kyllä tiesin ja nyt niitä näin. Sivettikahvia ei maistatettu kuten muita laatuja, mutta myytiin kyllä. Ei ostettu. Vesiputous taas meni ehkä enemmän liikunnan puolelle kuin matkailuelämyksen. Sekin saattoi vaikuttaa, että hieman tihkutti vettä ja oli pilvinen päivä. Lisäksi alue oli jotenkin erityisen roskainen juuri rannasta. Uimaan emme olleet menossakaan ja vielä vähemmän sen jälkeen, kun kuvasin melko kookkaan liskoeläimen menoa rantakaislikossa. Retkipäivän muita kokemuksia olivat paikallisten käsityöläisten tekemät puuveistokset, joita oli esillä valtava määrä sekä yrityksemme ostaa nopeasti jotakin taukosyötävää marketista. Oli siis uudenvuoden aatto ja kaikki hamstrasivat ruokaa, joten kauppa oli aivan täynnä ja kassajonot sen mukaiset.  Alun perin aikomus oli mennä pelkästään Batur-vuorelle katsomaan auringonnousua, mutta herääminen keskellä yötä ja balilainen uusi vuosi omine rajoituksineen eivät sitten tätä mahdollistaneet. Ja tietysti pitää muistaa mainita jooga. Jonkun verran on sitäkin tullut harjoitettua ja totta kai nyt Balilla, jos jossakin. Se kuuluikin hotellin aamuohjelmaan ja kaksi kertaa pääsimme aamujoogailemaan.