Hua Hinin juna-asemaa on monessa kohdin kehuttu kauniiksi ja kyllä se kieltämättä hienoin Thaimaan tähän asti nähdyistä asemista on. Kuninkaallisten ja aatelisten historialliselle kesäpaikalle se toki on ymmärrettävää. Historiasta pitää mainita vielä sen verran, että vaikka junat ovat hitaita nykyäänkin niin 1903 valmistuneen eteläisen radan aikaan 200 km matka Bangkokista Hua Hiniin on kestänyt kokonaisen päivän.

Asemille tyypillistä taksijonoa tmv. ei näkynyt ja katu vilisi täynnä mopoja. Hua Hinissä oli minusta muutenkin poikkeuksellisen paljon mopoja ja tuk-tukeja. Vartijan oloiset tyypit hankkivat meille auton alle ja pääsimme melkoisessa iltaruuhkassa perille condolle. Airbnb:stä löytyi sopuhintaan uudehkosta kiinteistöstä (La Casita) huoneisto pariksi yöksi. Iltavalaistuksessa paikka näytti kerrassaan hienolle isoine allasalueineen. Olosuhteet vaikuttivat kaikin puolin hyvältä. Melkoinen yllätys odottikin ikkunaverhojen takana, kun toisessa kerroksessa olevan huoneistomme parvekkeen vieressä käyskenteli kaikessa rauhassa lauma lehmiä parin metrin päässä. Ero rakennuksen julkisivun puolelle oli melkoinen. Ammuja oli ehkä noin 30 ja aamulla he olivat ”laitumen” toisessa päässä ruokailemassa ja juomassa vettä. Laidun oli niin kuivaa maata muutamalla ruohotupsulla höystettynä, että oli suuri helpotus huomata, ettei ruokinta aivan sen varassa ollut.

Ranta-alue oli paljolti hotellien valtaama eikä joka paikkaan päässyt kävellen, mutta aivan meidän kohdallamme oli kapea kuja rantaan ja suoraan Kiteboardingasia koulun kohdalle. Parvekkeelta olimmekin jo nähneet ilman täyttyvän erivärisistä leijoista, ja rannalta löytyi useita leijalautailijoita vielä vähän ennen auringonlaskua. Samoin hevosia ja poneja oli paljon liikkeellä. Turistihuvia toki tuo hevostelu, mutta ihan mielenkiintoista seurata. Varsin näppärästi myös toimi jätösten poistaminen rantahietikolta; vähän isompi kakkapussi napattiin roikkumaan varpaaseen hevosen selkään hypätessä. Auringonlaskun aikaan oli kiva huomata, että rannalta löytyi ravintola ja pääsimme vielä syömäänkin. Helteessä ei oikein tahdo normaalit ruoka-ajat toteutua ja lounas saattaa venähtää alkuiltaan.

Toisena iltana päädyimme yömarkkinoille. Tosiaankin vain hyppäsimme tuk-tukin kyytiin ja tuli puheeksi kanssamatkustajan kanssa, että tämä kyyti on menossa yömarkkinoiden suuntaan. Sinne siis. Markkinahumu oli perinteinen ja kaikkea mahdollista sisältävä. Muutamien pienten ruoka-annosten lisäksi meille maistui tuore kookos. Markkinoilta kuljeskelimme takaisin päin ja huomasimme Market Villagessa äänekästä kiinalaisen uuden vuoden juhlintaa, joten parkkeerasimme hetkeksi kuuntelemaan livemusiikkia ja nauttimaan viilentäviä juomia. Ilmassa oli kansanjuhlan tuntua.