Saavuimme Kuala Lumpuriin noin viiden tunnin bussimatkan jälkeen yhden pysähdyksen taktiikalla. Muistan matkalta kuumuutta hohkavan pysähdyspaikan, jolla yhdellä myyntipaikalla oli myynnissä suklaamunia ilman mitään kylmäsäilytystä. Ihan jo mielenkiinnosta olisi pitänyt ehkä yksi ostaa.Kuala Lumpurin bussiterminaalin mäkkäriannosten jälkeen jatkoimme taksilla majapaikkaan. Tässä vaiheessa jo pystyi toteamaan, että KL on todella vihreä kaupunki ja kuin sademetsän keskelle rakennettu – kuten tietysti onkin, mutta metsää ja kasvillisuutta on jätetty paljon myös paikoilleen tässä noin parin miljoonan asukkaan kaupungissa.

 

Saimme taas aivan huippukuljettajan, jolla oli energiaa kertoilla Kuala Lumpurin nähtävyyksistä iltapäivän liikenneruuhkassa. Majoitus oli varattu huoneistohotellista ja Penangin kokemuksen jälkeen odotukseni eivät olleet kovin korkealla – kunhan nyt joku katto on pään päällä kohtuuhintaan. Mutta mitä vielä; vaikka huoneisto oli suht pieni, oli meillä suora näkymä mm. Petronas-torneille 32. kerroksesta. Lisäksi ihan vieressä oli trooppinen metsäpuisto Forest Eco Park. Eikä tässä vielä kaikki. Ylemmistä kerroksista löytyi hyvin varusteltu kuntosali, etätyöskentelytilat, uima-allas ja baari. Tämä olisi jo riittänyt mutta keskikerroksesta löytyi vielä palvelupesula ja alakerrasta kauppa. Saimme muutaman päivän kulumaan näissä puitteissa hyvin.

Tietysti Petronas piti käydä katsomassa ja pitkästä aikaa katselimme kaupunkia myös Hop-on Hop-off bussin kyydistä. Petronakselle kävelimme lopulta, koska taksit eivät siihen suuntaan halunneet ruuhkien takia ajaa. Matkahan ei ollut pitkä, mutta kuumuus sitäkin kovempi. Mukava olikin sitten kävelyn jälkeen päästä ilmastoituun kauppakeskukseen kuivattelemaan selkään kiinni liimautunutta paitaa. Petronas-tornien juurella on kaikki mahdolliset merkkiliikkeet käsittävä ostosparatiisi. Seikkailimme toiseen päähän ostamaan liput näköalatasanteelle ja koska saimme ne vasta parin tunnin päähän, jatkoimme kuljeskelua ja kahvilassa istuskelua. Näköalarasanteelle menimme pienissä ryhmissä ja eri vaiheissa. Petronas-tornit on rakennettu 1999 ja ne ovat yhä maailman korkeimmat (452 m) kaksoistornit.  Koitin miettiä näköalatasanteella oliko sitä elokuvassa Ansa viritetty, mutta en tietenkään muistanut mitään yksityiskohtia, koska elokuvan katsomisesta on niin kauan. Kävimme vielä ”ruokakerroksessa” syömässä ja sitten Grab kyydillä hotellille. Se sitten kestikin aikaa, mutta toisaalta oli kivempi istua autossa kuin kävellä vesisateessa ukkosen salamoidessa. Kuala Lumpurissa satoi vettä jokaisena iltapäivänä ja niin nytkin. Lisäksi oli melkoinen ukonilma.

Bussiajelulla sää oli vaihteleva.  Aamupäivästä oli pilvistä ja tuulista eli oikein mukava istuskella bussin katolla. Iltapäivästä sää muuttui aurinkoiseksi ja sitten jo kohta saimmekin sadekuuroja. Kostea kuumuus alkoi tässä kohtaa tuntua. Poikkesimme syömässä pienen etsiskelyn jälkeen lähi-idän makuja ja suositus ravintolasta Halab Gate jos liikut KL:ssa.  Hyppäsimme bussikierrokselta pois lähellä Menara-tornia, josta kävelimme Forest Eco Parkiin. Pääsymaksuksi kävikin vain käteinen ja sitä piti lähteä vaihtamaan tornille, jossa tietenkään automaatti ei toiminut. Pienen matkamuistomyymälän henkilökunta onneksi suostui vaihtamaan luottokorttimaksun käteiseksi. Selvästi tätä operaatiota oli tehty ennenkin. Mutta pääasia että saimme rahat ja lopulta liput puistoon. Puistossa liikutaan pääosin riippusiltoja pitkin ja vaikka alue ei ole mitenkään kovin laaja, niin se on todella omalaatuinen ja hiljainen alue keskellä suurkaupunkia. Puisto oli aivan condon vieressä, joten kävelimme sieltä pois.

Kolmas lääkärikäyntimme tapahtui myös KL:ssa. Olimme päättäneet jatkaa matkaa vielä Balille ja koska reppumiehen haaveri ei näyttänyt parantuvan kunnolla vieläkään, ei auttanut kuin lähteä lääkärille. Pantai Hospitalin palvelu oli yhtä nopeaa ja ystävällistä kuin aiemmissakin paikoissa ja pääsimme taas ortopedin pakeille. Tällä kertaa haavan pintakerros poistettiin ja haava paketoitiin uudestaan sekä saatiin uusi antibioottikuuri. Lääkärimme oli vaikuttunut suomalaisesta potilaasta ja ehkä vähän myös siitä että olimme olleet Penangilla, ja sanoi lopuksi kertovansa meistä (Suomi mainittu taas) vaimolleen. Heidän pitää kuulemma mennä Helsinkiin tämän jälkeen 😊

Reppumies oli bongannut aiemmin Michelin oppaasta ravintolan ja se sattui nyt reitille Pantai Hospitalin jälkeen. Heti alkuun mietin ettei nyt ehkä Michelin paikat sovi tämän reissun budjettiin, mutta tämä Anak  Baba olikin vähän erilainen Michelin ravintola; pieni ja vaatimattoman oloinen katukuppila ja hintatasoltaan vähintäänkin maltillinen. Kokosimme listalta muutamia annoksia ja hyvää oli. Kaiken kaikkiaan Kuala Lumpurin vihreys yllätti ja kaupunkina tykkäsin kyllä. Malesia muutenkin oli jollakin tapaa rauhallisempi kuin Thaimaa ja esim. liikenne sujuvampaa, pois lukien ruuhkat. Malesian valuutta oli myös hauska yllätys värikkäine pikkuseteleineen, mitkä muistuttivat ennemminkin Monopolirahoja.