Junalla liikkuminen Thaimaassa oli vielä täysin kokematta. Jossakin vaiheessa ennen reissua ajatuksissa käväisi myös mahdollisuus mennä junalla pohjoiseen Chiang Maihin, mutta ehkä matka kuitenkin tuntui vähän liian pitkältä kiskoja pitkin ja lentäen emme nyt olisi halunneet liikkua. Myös pohjoisen alueen kulotukset ja savut hieman arveluttivat. Palasimme siis alkuperäiseen ajatukseen Hua Hinistä, mikä oli meille uusi suunta ja kohde. Siitä voisi sitten jatkaa matkaa etelään päin.

Thaimaan junien tiedot löytyvät www.thailandtrains.com sivustolta, josta on myös suora linkki lippujen ostamiseen.  Nettitietojen perusteella jäi hieman epävarma olo siitä, miten lippuja saisi tiskiltä, joten päädyimme ostamaan ne edellisenä päivänä netistä. Selkeää ja helppoa. Valinta osoittautui hyväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun näki pitkät jonot juna-asemalla ja täpötäyden junan. Liput tarkistettiin sekä asemalla että junassa. Olimme hyvissä ajoin asemalla, joten ehdimme tutustua paikan ruokatarjontaan ja syödä pienet annokset sekä katsella rauhassa ympärille. Iso halli oli täynnä paikallisen ruuan myyntitiskejä ja kahviloita. Huomiota kiinnitti se, että perinteiset länsimaiset tuotemerkit loistivat poissaolollaan.

Bangkokin rautatieasema, Krung Thep Aphiwat, on vasta pari vuotta vanha, iso ja selkeästi opastettu. Junat, tai ainakaan tämä 171 jolla liikuimme, eivät ehkä ole niinkään uusia vaan enemmänkin tunnelmallisia. Hua Hiniin menevästä junasta varasimme paikat ilmastoidusta vaunusta. Paikat olivat vastakkain ja kuten parin tunnin matkaamisen jälkeen huomasimme, myös nopeasti muunneltavissa sängyiksi. Lähes kaikki paikat meidän vaunustamme muuntuivat petipaikoiksi, pois lukien omamme, koska matkasimme vain klo 19 asti. Matkalaiset puikahtivat sinisten verhojen taakse valkoisille lakanoille ja voin kuvitella, ettei unta pitkään tarvinnut odotella junan kolkuttaessa eteenpäin. Unta saattoi tosin hieman häiritä aika ajoin vaunun läpi kulkevat ruokien ja juomien kaupustelijat, jotka eivät aina olleet hiljaisimmasta päästä. Itsekin sorruin kahvimyyjän kohdalla, vaikka asemalta ostettu kakkupala olikin jo tullut syötyä. Kahvi oli niin kitkerää ja vahvaa, että ihan yksi maistelukerta riitti.

Aurinko alkoi laskea, maisemat vaihtuivat utuisemmiksi ja kohta olikin jo pimeää. Juuri kun vaunun äänet alkoivat hiljentyä ja siniset verhot eivät enää paljon liikkuneet, nousimme pois junasta Hua Hinin asemalla.