Malesiassa kohdevaihtoehtoja olivat alun perin Kuala Lumpur, Langkawi, Penang ja Malakka. Langkawi jäi pois listalta, koska olisi vaatinut oman matkasuunnitelmansa (saari) ja on kuitenkin pääasiassa rantalomakohde. Malakka vaihtui Penangiin, johon pääsimme lentäen ja näin siis aloitimme Malesiaan tutustumisen sieltä. Edullinen hintataso, hyvä ruoka ja kulttuurien kirjo olivat ennakkoon tiedossa, mutta muuten emme olleet sen suurempaa etukäteistutustumista tehneet. Etukäteen suunnittelussa on hyvät ja huonot puolensa. Toki perusasiat on hyvä selvittää, mutta esim. päiväohjelman ja kohteiden suunnittelu yleensä lukitsee samalla aikataulun ja tekee matkanteosta helposti suorittamista. Toisaalta fiiliksen mukaan liikkuessa ei välttämättä saa pääsylippuja toivomaansa ajankohtaan, kohteet eivät ole auki kaikkina päivinä tmv. Eli kompromissina ehkä jotakin tältä väliltä; pari paikkaa/asiaa, jotka haluaisi nähdä tai kokea ja loppuaika suunnittelematonta haahuilua tai oleilua riippuen kohteesta.

Ja pieni tietoisku tähän väliin:

Penang (malaijin kielellä Pulau Pinang)) on osavaltio Malesian länsirannikolla. Se muodostuu Pulau Penang -saaresta ja mantereella olevasta Seberang Perain alueesta. Näitä alueita yhdistää toisiinsa Penangin 13,5 kilometriä pitkä, vuonna 1985 käyttöönotettu silta. Osavaltion pääkaupunki on George Town, joka on Unescon maailmanperintökohde. Penangin värikäs historia koostuu pitkästä historiasta kauppiaiden ja siirtolaisten kohtauspaikkana, tärkeästä asemasta satamana Aasiassa ja myöhemmin oopiumkaupan keskuksena. Nykyään George Town on sekoitus vanhaa historiallista siirtomaakaupunkia ja nykyaikaa. George Townin katutaide tuo monen matkailijan (niin meidätkin) etsimään hienoja, oivaltavasti katunäkymään sulautuvia, teoksia. Malesian huikean kuuma ja kostea lämpötila toki ei tähän bongailuun ollut paras mahdollinen, mutta sisulla siitäkin selvittiin.

Vanhoihin kiinalaiskortteleihin on rakennettu mm. pieniä hotelleja ja sellaisen (Hotel Penaga) mekin löysimme pariksi yöksi. Ensimmäiseksi tosin olimme siinä jo aiemmin kerrotussa huoneistossa, johon emme meinanneet päästä sisälle. Sen sijainti keskellä kauppakeskittymiä ei oikein tuonut näkymää itse kaupunkiin. Toki kulman takaa löytyi taksikuskin suosittelema ruokapaikka kadun varresta ja yhtenä aamuna kävimme siinä syömässä napakan tuliset paikalliseväät, hinta pari euroa. Ja ehkä maailman pienin marketti löytyi myös samasta kiinteistöstä missä majoituimme. Nuudelikuppien ja karkkihyllyjen välissä ei sopinut kahta ihmistä samaan aikaan kulkemaan.

Mutta takaisin Hotel Penagaan. Aivan ihana, historiaa henkivä pikkuhotelli. Katosvuode, puiset käsin käännettävät ikkunasäleiköt ja kaunis sisustus olivat ihana yllätys. Toinen samanlainen ylläri löytyi kulkiessamme kadulla hotellin lähellä. Olimme lähteneet kävelemään ilman päämäärää ja edellämme oli pieni seurue, joka yhtäkkiä katosi ”viherseinän sisälle” kadulta. Seinä oli peittynyt isolta alueelta viherkasveihin eikä siinä ollut mitään kylttiä tmv. Hetken katsoimme silmät pyöreinä ja sitten sukelsimme samojen kasvien sekaan ja päädyimme johonkin eteiseen. Edessä näkyi lisää kasveja ja akvaarioita – hmm, ehkä kukkakauppa? Sitten näkyviin tuli vitriini, jossa oli kakkuja. Kahvila? Kyllä, ja millainen kahvila. Tilasimme kylmiä juomia ja katsoin että juuri ja juuri mahdumme istumaan vähiin pöytiin, mutta tarjoilija ohjasikin meidät pidemmälle. Tilat jatkuivat vielä paljon pidemmälle ja aina kulman takaa tuli uusi tila näkyviin; tummia, hämäriä sohvaryhmiä ja isoja tauluja seinillä. Sekä toki niitä viherkasveja. Tarjoilija tiesi kertoa, että paikassa olisi aiemmin ollut jonkinlainen korjaamo, mutta veikkaan että kiinteistön ikä oli yhtä korkea kuin hotellimme.

 

Muuten Penangin päivämme kuluivat mm. käyntiin Penang Hillillä. Köysirata kuljetti molempiin suuntiin. Alaspäin olisi voinut tulla myös kävellen, mutta kuumuus iltapäivällä oli jo aika kova. Lisäksi olimme vielä suuntaamassa George Towniin samana päivänä. Jos Penang Hillillä oli hienot näköalat, niin sitä ne olivat myös Penangin korkeimmassa rakennuksessa, Komtar-tornissa. Komtarin näköalaterassilla kävimme auringonlaskun aikaan ja astelimme ensimmäistä kertaa lasilattialla. George Townissa kävelimme ihan turisteina paperikartta kourassa. Siitä oli helppo jäljittää katutaidekohteita ja samalla kiertää katuja hiki otsalla. Reppumies hieman hyytyi elektrolyyttijuomista huolimatta ja etsiytyi johonkin ilmastoituun baariin. Itsehän jaksoin vielä kävellä reilun kilometrin matkan takaisin hotellille.

Lisäksi tutustuimme paikalliseen terveydenhuoltoon Penang Hospitalin muodossa. Reppumiehen jalan pikku haaveri ei näyttänyt paranemisen merkkejä ja koska matkaa näissä lämpötiloissa olisi jäljellä vielä muutama viikko, ei auttanut kuin hakeutua taas lääkärin pakeille.  Tässä kohtaa pitää muistuttaa niiden matkavakuutusten tärkeydestä. Koska ajanvaraus yhtään missään kanavissa ei tuntunut onnistuvan, päädyimme menemään suoraan paikan päälle ja varauduimme pitkään jonottamiseen. Vielä mitä – olimme ulkona alle tunnissa hoidetun haavan ja hoito-ohjeiden kanssa. Koska antibiootteja oli vielä jäljellä, emme saaneet uutta reseptiä, mutta päivittäiset ohjeet haavan hoitamiseen saimme puhdistusaineineen. Muita tykötarpeita haimme lähiapteekista. Sanoisin että tehokasta, erittäin ystävällistä ja ripeää toimintaa. Myös hyvin hierarkkista eli hoitaja oli vastaanottohuoneessa tekemässä käytännön työt ja lääkäri teki vain pakollisen ja kirjaukset. Lääkäri olikin ortopedi ja varmasti hyvin ilahtunut hoitaessaan suomalaisturistin pientä haavaumaa. Onneksi meillä oli dokumentit mukana Khao Lakin klinikalta siitä mitä oli jo tehty.

 

Ehkä Penangin hieno ruokakulttuuri meni meiltä hieman ohi, sillä lämpötilat olivat sitä luokkaa, ettei nälkää juuri tullut aamupalan jälkeen. Hotellia vastapäätä oli kuitenkin paikallinen kuppila, jossa oli useampi myynti/valmistuspiste ja paljon syöjiä, mikä on aina hyvä merkki. Soluttauduimme joukkoon ainoina länsimaalaisina ja onneksi jakelupisteen kaveri puhui englantia, koska muuten emme yhtään ymmärtäneet mitä olisimme syöneet. Hän kasaili meille tottuneesti annokset ja juomat haimme toisesta kioskista. Hyvää oli kana, riisi ja kastikkeet. Ja mitä ruokiin tulee, niin tuntuu ettei huonoa aasialaista ruokaa ole olemassakaan.