Juna kyyditsi meidät siis seuraavaksi Chumphoniin, jonne matkaa oli noin kolmen tunnin verran Hua Hinistä. Chumphon valikoitui pysähdyspaikaksi, koska oli sopivasti matkan varrella etelään mentäessä, emmekä halunneet matkata liian pitkiä etappeja kerrallaan. Junaan hyppäsimme ilta-aikaan ja tällä kertaa vaunussamme oli ns. luomuilmastointi eli ikkunat olivat auki koko matkan ajan. Kylmästä ei tarvinnut kärsiä, mutta hiukset olivat aika takkuiset matkan päätteeksi.

Eurooppalaiselle matkaajalle mielenkiintoinen seikka junissa on se, että etenkin pimeällä voi arvailla millä asemalla milloinkin mahdetaan pysähtyä. Kuulutuksia on vaihtelevasti eikä niistä saa selvää, asema-alueet ovat usein heikosti valaistuja ja huomaamattomilla kylteillä varustettuja. Joillakin asemilla en nähnyt yhtään minkäänlaista tekstiä siitä missä olemme. Chumphon on kuitenkin suhteellisen iso kaupunki ja juna aikataulussa, joten kyydistä kyllä arvasi hypätä pois.

Seuraava aamu alkoi hieman nihkeästi; satoi saavista kaataen ja reppumies oli flunssainen. Lähdimme kuitenkin aamupalan jälkeen etsimään lähellä sijaitsevaa pesulaa. Koska vaatteita on matkassa rajallinen määrä, tarkoittaa se tiheää pyykkäämistä, mikä onneksi täällä on edullista. Pesula löytyi (emmekä ehtineet kastua) ja osoittautui itsepalvelupaikaksi, mutta pesukoneet olivat kaikki varattuja ja jonoa jo valmiiksi. Siinä samassa alkoi taas sataa kaatamalla. Kyytiäkään ei saanut, joten tyydyin vaihtamaan kolikoita siltä varalta, että ne johonkin pesukoneeseen vielä kävisivät ja juoksimme läheiseen kahvilaan hetkeksi odottelemaan sateen laantumista. Melkein hotellin (A-Te Chumphon) takapihalla olikin kolikkokoneita ja saimme pyykit pyörimään. Nyt oli enää haasteena saada ne vielä kuiviksi, kun ilmankosteus oli maksimaalinen.

Pyykkien peseytyessä reppumies siirtyi peiton alle, ja minä hain lähikaupasta juomia ja muuta tarpeellista potilaalle sekä hotellin ravintolan ollessa kiinni, myös ruokaa läheisestä paikallisesta ruokapaikasta. Koskaan ennen en ole törmännyt räjähtävään olutpulloon, mutta nyt on sekin koettu. Ruoka-annoksia odotellessa istuin pöydässä ja toisella puolella ravintolaa henkilökunta täytti kylmäkaappia, kun iso pullo Changia räjähti kappaleiksi ympäri salia. Onneksi lähistöllä ei ollut ketään, mutta mietin mitä olisi käynyt, jos lähipöydissä olisi istunut ihmisiä. Huomasin sirpaleita oman jalkani vieressä ja matkaa oli useampi metri. Tämän episodin ja kävelymatkan rajun sadekuuron jälkeen take away -annokset maistuivat erityisen hyvin. Onneksi huoneesta oli suora pääsy altaalle, niin samalla voi ihailla sateista allasnäkymää ympäri huonetta ripoteltujen pyykkien katveessa.

Seuraavat päivät kuluivatkin sitten rannalla, jonne siirryimme tuk-tukilla. Parin päivän lepäilyn jälkeen alkoi näyttää siltä, että tauti on selätetty ja matkaa voisi jatkaa. Thung Wua Laen Beach osoittautui rauhalliseksi ja pieneksi paikaksi – lähin 7elevenkin oli parin kilometrin päässä eikä muitakaan houkutuksia juuri ollut. Toki meille riittikin hyvin Nana Beach Hotelin uima-allas ja hiekkaranta. Nyt törmäsimme ensimmäistä kertaa täällä roskaiseen rantaan. En tiedä tuovatko merivirtaukset poikkeuksellisen paljon roskaa juuri tänne vai eikö niitä vain siivota pois – tai ehkä molempia. Täällähän ei ole mitään hienoja viiden tähden hotelleja mikä takaisi sen, että rantoja siivotaan kaiken aikaa. Mutta kyllä roskaamisen kanssa on vielä paljon tehtävää ja muovin käytössä erityisesti – tästä voisi kirjoittaa ihan oman tarinansa.

Vietimme myös ystävänpäivän Chumphonissa. Päivän aikana juhlinta näytti olevan vielä melko maltillista kukkapukettien ja juhlavampien ruokailujen tyyliin, mutta illalla oli rantaravintolassa luvassa kiinalaisten innokasta ja kovaäänistä karaokelaulantaa ja ilotulitusta. Todellakaan äänitasoissa ei säästelty ja kun vielä länsimaalaisia intoutui tanssilattialle, niin ilo oli ylimmillään ja valokuvia otettiin tiuhaan. Vaikka Chumphonissa vierähtikin odotettua pidempi aika, emmekä oikein tehneet mitään, niin nyt jälkikäteen ajatellen oli ihan virkistävää pysähtyä paikoilleen rauhalliseen ja vielä melko alkuperäisen elämänmenon omaavaan paikkaan.